Huono päivä

Siis jälleen näin. Olihan se tietenkin odotettavissa. Mutta että se huonous kesti niin kauan. Ja uskon että opettaja sen provosoi, tuskin tahallaan. Ei vain tiennyt. Kohtaus uusi monta kertaa. Helpotti vasta kun sain lääkkeen. En jaksanut enää kertaakaan tälle päivälle sitä. Ei kukaan jaksa. Eikä siinä ole järkeä. Piti vain korkeintaan 15 minuutin tauon ja tuli seuraava.

Koko aamun muutenkin olin ihan jumissa, vieras paikka, ei avustajaa, monta asiaa samaan aikaan, en voinut kysyä, mutismi taas tosi voimakkaana ollut tänään. Toivottavasti huominen olisi parempi.

Minua vain ärsyttää ns. ammattilaisten kohtaaminen. Aivan väärällä tavalla. Joo, ei välttämättä ole sitä tietoa kaikkeen mutta suuttuminen ei jumiutumiseen auta. Tuskin kenelläkään. Se vain pahentaa. Ja kyllä minä tiedän, aika on rajallinen, aina ei ole aikaa odottaa että olen valmis. Mutta toisen sairauden takia ei kuitenkaan saisi jättää yksin ja jos esimerkiksi opettaja ei voi siihen jäädä niin on saatava joku muu siihen.

Iltapäivän olinkin sitten pois koulusta. En enää jaksanut. Lääke auttoi ja alkoi väsyttämään. Ahdistus katosi. Oli hyvä olla. En pelännyt mitään. Olisin voinut pitää puheen sadalle ihmiselle. No, joo, en todellakaan :-D mutta pelko ja ahdistus katosi. Hoitaja oli vierellä niin kauan että lääke alkoi auttaa. Ei mitään aika käsitystä mutta 10-20min varmaan.