Ensimmäinen viikko lopussa

Tämä viikko on mennyt nopeasti ja alkaa nyt olemaan siis lopussa. Enää huominen ja sitten viikonloppu. Eiköhän sekin mene nopeasti.

Olikohan eilen tunnilla ihan tosi hienosti opettaja muotoili kysymyksen. Joiltain kysyttiin "saatko äänesi kuuluviin?" Hetken aikaa minun kohdalla mietti ja kysyi "Saatko ilmaistua mielipiteesi?" olin vaan että VAU! Joissain tilanteissa sen tajuaa; ei kenellekään ole mitään väliä vaikken puhukaan, kuulun silti meidän luokkaan! Kukaan ei sano rumasti. Toistaiseksi ei ketään ole meidän luokalta kiusattu. Olisin kyllä vastannyt myönteisesti myös kysymykseen "saatko äänesi kuuluviin?" Koska periaatteessa saan. Vain jollain muulla tavalla.

Toi on mutismissa positiivista että kyllä niitä keinoja keksii kun on pakko keksiä. Aina ei ole kynää, paperia, kännykkää... Tai välttämättä sitä viittoman taitoa. Sitten on pakko keksiä jokin muu keino. Ja yleensä se löytyykin. Nyt ei vain tule mieleen muuta keinoa kuin edellämainitut :-D.

Tänään oli ehkä vähän huonompi päivä. Yhtäkkiä tuli vain jotain. Joku asia oli huonosti. Missään vaiheessa en tiennyt mikä, mutta se meni ohi. Ja pääsin lopulta jatkamaan tuntia.

Koulun alun jälkeen väsymys on palautunut. Onneksi on kuitenkin mahdollisuus pitää tauko päivällä. Kun tiedostan nykyään jotenkin itse missä vaiheessa saattaa käydä huonosti niin vältän sen menemällä lepäämään. Ennen en tiedostanut, nyt on hiljalleen vähän pakko.

Ensi viikolla on onneksi lyhyempiä päiviä, josko pystyisin olemaan koko päivät koulussa. Jos syömisen jätän väliin niin sitten voin tietenkin sen ajan levätä, mutta usein tarvitsen enemmän. Ja tiedän että pitäisi käydä syömässä, mutta en aina voi. Siitä olen kertonut täällä. On myös muissakin vähän sivunnut ja ne löytyvät sanan "syöminen" alta ja ne taas löydät oikeasta kulmasta aakkosjärjestyksessä.