tiistai 10. tammikuuta 2017

Tunnerikas päivä

Varmaan melkein jokainen tunne taas koettu tänään. Osa samaan aiheeseen jopa ja melkein aivan vastakohdat.

Oli käytäntöä ja asia mikä ehkä vähän pelottaa. Sanoin avustajalle etten ole tulossa, mutta sain minut sinne kuitenkin. Pelkoa ei tarvinnut kohdata, mutta osittain pääsin siitä silti eroon. Ensi kerran on ehkä jo helpompi.

Asuntolan työntekijä kysyi minulta tänään "oletko jo uskaltanut vastata tunnilla" Minä en oikein tiedä mitä hän sillä tarkoitti mutta vastasin että vastaan omalla tavalla ja niin on hyvä. En vastaa puhumalla. Vastaan kuitenkin jollain tavalla. Onko se tunnilla vastaamista? Omasta mielestäni on, mutta joku voi olla muuta mieltä ja se on sitten niin. Minulla olisi välillä iso halu vastata, mutta ei ole keinoa. Puhesovellus meni jotenkin sekaisin. Ei enää lue tekstiä ääneen. Ajattelen että omalla kohdalla mutismi on helppo kun rajoittuu ehkä vain kouluun, kauppaan, virallisiin paikkoihin ja tietyissä tapauksissa uusiin ihmisiin. Esimerkiksi mummot, papat, kummit, tädit menevät tuosta vain.

Minulla alkaa asiat edetä vihdoin. Olin niin onnellinen kun sain henkilökohtaisesta avustajasta tietoa että mitä seuraavaksi tapahtuu.

Iltapäivällä olin todella väsynyt. Ja olen edelleen. Mutta en voi vielä käydä nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hyväksyn vain asialliset kommentit sekä sellaiset joista ei tule henkilöllisyyteni ilmi