Kai mutismia on lääkitty joillain masennuslääkkeillä. Ihan pieniä lapsiakin. Ja niistä kun ei ole paljoa tutkimusta lasten kohdalla. Toki asia on eri jos kaikki keinot on käytetty ja ahdistus vain on jatkuvaa ja vaikeuttaa kommunikointia. Ja ei kai sillä lääkkeellä koiteta puhetta saada vaan ahdistusta, eihän mutismi itsessään ole sairaus vaan oire jostain. Otetaan taas joku esimerkki. Väsymys ei ole sairaus vaan oire jostakin.
Entäpä sitten rauhoittavat lääkkeet. Voiko niitä käyttää? Ainakin on paljon kirjoituksia että ei säännöllisenä lääkkeenä. Joskus voi ottaa jos tarvitsee. Mutta entä jos se tarve olisi joka aamu, päivä ja ilta? Mistä sitten erottaa tarpeen ja "normaalin" jännityksen? Minulla on rauhoittava, mutta asuntolan työntekijä osaa katsoa onko "normaali jännitys" vai pitääkö lääkitä. En kyllä heti halua lääkettä vasta jos kohtaukset alkavat uusimaan tai ei meinaa mennä muuten ohi.
Onkohan joskus mutismiin ihan oma lääke? Että sen avulla saisi puheen tulemaan? Koska sanat eivät vain tule! Kyllä sen tietää mitä sanoisi ja miten, mutta sanat eivät vain tule! Saa nähdä mitä tiede tuo tullessaan.
Hyvää alkavaa viikkoa sinulle ihana lukija! Jos sinulla on idea kirjoitukseen voit laittaa sähköpostia tai Facebookin kautta. Tai sitten voit myös kommentoida tätä kirjoitusta.
Hyvää sunnuntai-iltaa, Lapsihentoinen �� Löysin blogisi, kun fb ilmoitti sinun vastanneen kommenttiini iltalehdessä...mutta aivan kuin mutismi muutenkin, sanasi eivät vain ilmesty minun näkyvilleni siellä Iltiksen kommenteissa ��
VastaaPoistaMielenkiintoinen elämä sinulla, en ole ennen tiennyt tästä! Varmasti omassa varhaisnuoruudessani oli piirteitä selektiivisestä mutismista, ainakin ujouteni oli niin lamaannuttavan piinallista! Muistan TET-jaksolta sairaalassa tilanteen, jossa minulle annettiin tehtäväksi pedata sairaalasänty. "Miten?" Kysyin. "Etkö sä osaa sänkyä pedata!?" Sairaala-apulainen (josta ilmeisesti 30 vuotta myöhemmin tuli anoppini! Koskaan hän ei ole tunnustanut olleensa juuri se sairaala-apulainen) naljaisi. En uskaltanut enää suutani avata. Olin ollut toisessa sairaalassa potilaana, ja siellä pedattiin sängyt eri tavalla kuin itse petasin kotona.
Se on pienestä kiinni, kun ujon suun saa tukkoon. Voimia sulle taisteluun hiljaisuuden vankeudesta päästäksesi �� t. Mari Koskinen
Kiitos erittäin laajasta kommentistasi. Niin se valitettavasti on että ujon saa helposti hiljaiseksi :-( Ja tietyt lauseet tai sanat saattavat todellakin muistua vuosia myöhemmin mieleen ja säilyä siellä. Sängyt pedataan paikasta riippuen eri tavalla.
PoistaMielenkiintoista pohdintaa! Itsellä ei ole mitään kokemuksia mutismista, mutta samoilla linjoilla olen kanssasi noin yleisesti ottaen lääkkeistä - niitä ei pitäisi määrät ns. turhaan, eikä etenkään lapsille, jos tarkoista vaikutuksista ei ole tietoa. Ensisijaisesti pitäisi pyrkiä myös selvittämään ja hoitamaan syy, eikä niinkään lähteä korjailemaan seurauksia!
VastaaPoistahttp://fiiaelina.blogspot.com.au/
Toivon että täältä saat tietoa jos sinua vain kiinnostaa :-)
Poista