Pitkä viikko takana

Vihdoin on perjantai. Jotenkin tuntuu että tämä viikko on ollut todella pitkä. Vaikka päivät sinällään lyhyitä. En tiedä miksi näin.

Eilen oli siis se tilaisuus. En meinannut lähteä sinne lainkaan. Lähdin kuitenkin. Ehkä se ei ollut virhe vaikka ei mennyt hyvin. Opettaja koitti tahallisesti provosoida paniikkikohtausta. Lopulta onnistui. Koitti saada minua myymään vaikken puhu... Tietää mutismista vallan mainiosti. Onneksi avustaja oli siinä sanomassa opettajalle vastaan. Itse en voinut sanoa mitään. Ensimmäisellä kerralla Näytin "ei" toisella kerralla en pystynyt niin avustaja tuli siihen sitten.

Myöhemmin sain sitten epilepsia kohtauksen. Ei sattunut mitenkään pahasti tai minnekään. Jotkut luokkalaiseni vain olivat säikähtäneet. Avustaja oli koko päivän siinä niin hän oli kai "valmiina" koko aika kun sen saattaa nähdä että kohta sattuu. Ja kyllä tunsin itsekin mutta en antanut sen tulla. Lopulta en voinut enää estää. Myöhemmin kuulin kun luokkalaiseni puhuivat miten inhottavaa olisi jos sairastaisi epilepsiaa. Yläasteella olisi saatettu kiusata, onneksi nämä ovat aikuisempia. Ja loppupäivän olin oikeastaan vaan nukkumassa. Sen takia en kirjoittanut eilen. Oli tarkoitus mutta olin liian väsynyt.

Olihan minun mahdollista lähteä myös kotiin jos en tuonne tilaisuuteen olisi halunnut, mutta koin sen olevan vielä huonompi vaihtoehto.

Tämä samainen opettaja joka eilen koitti tahallaan provosoida piti meille tänään tunnit. Oli kuitenkin ihan eri tavalla.

Varmaan maanantaina kirjoitan seuraavan kerran. Tai viimeistään tiistaina kun silloin on taas isoja asioita ;-) Toivon niin että kaikki menisi hyvin loppuun saakka.