"Ryhdytkö kotonakin mykäksi?"

Ja sitten oikein ivallinen ilme. Kaikkein yleisin lause mitä kuulen kotona. Ja sitten itselle suunnaton ahdistus. Menee kuitenkin suhteellisen helposti ohi, ellei tämä ivailu jatku pitkään. En vain joka hetki välttämättä jaksa jutella ja olla "läsnä". Vaikka kotonakin menen välillä ajatuksiini, ei se tarkoita sitä että en puhuisi ollenkaan. Ja sanaa mykkä pidän haukkumasanana. Ehkä juuri näiden tilanteiden takia.

Monta kertaa on tehnyt mieli laittaa joku linkki mikä kertoo mutismista. Olen joillekin kertonut sen avulla mikä on mutismi. Mutta kaikkein läheisimmilleni (perhe) en ole uskaltanut. Pelkään sitä reagointia. Ja miten siitä sitten olisin hyvä pilkan kohde.

Onneksi kouluaikana olen niin vähän kotona. Kesällä tämä tuntuu paljon pahemmalle. Kun silloin pitää jaksaa monta pitkää viikkoa. Jo joululoma tuntui todella pitkälle. Mutta onneksi ei ole vielä kesä.

Huomenna pääsen jo aikaisin kaupunkiin. Ei tarvitse olla pitkään kotona. Tämä päivä on mennyt kuitenkin nopeasti. Hyvä että on. Aina odotan kotiin pääsyä viimeistään keskiviikkona ja koululle pääsyä viimeistään sunnuntaina. :-D