Työjakso alkaa huomenna

Onneksi on tuttu paikka. Ja siellä on sama ohjaaja kuin viimeksi, osaa kohdata tilanteessa kuin tilanteessa.

Olikohan lauantaina kun siskoni taas meni sanomaan "et sä voi töissäkään pelätä ihmisiä" kun kerroin etten halua harjoitteluun isoon keittiöön. Onko minun muka järkeä mennä johonkin paikkaan missä en pysty olemaan ja sitten taas jäisi niitä opintoviikkoja saamatta. Olen muutenkin jäljessä. Jos nyt edes työjakson saisin suoritettua. Tottakai ne sanat tuntuu pahalle, mutta koitan ajatella ettei siskoni ole tälläistä kokenut niin ei voi ymmärtää. Toisaalta myös isossa keittiössä on paljon kaikkea etten pysty keskittymään toimintaan. Jos en välttämättä pysty pienessäkään.

En taida kehdata kertoa että on korkeintaan 5 tunnin päiviä, ja sekin saattaa olla lyhyempi jos olen tosi väsynyt. Ja väsymys provosoi ahdistusta ja epilepsiaa lisää ja toisinpäin. Ja jos menee yli niin sitten jää koko päivä pois. Jos pääsen ajoissa lepäämään niin riittää jopa puoli tuntia. Se työpaikkaohjaaja kyllä tietää milloin tarvitsen omaa aikaa. En muistaakseni viimeksi sanonut kertaakaan, mutta muutaman kerran huomasi ja laittoi pois. Ensimmäisellä kerralla avustaja haki kun oli niin monta tuntia. Toisella kerralla ohjaaja odotti mua aulassa että kaveri pääsee pois kun ei voinut jättää yksin. Kai siitä saattaa sitten lähteä itse jonnekin.