Viimeinen viikonloppu ennen koulua

Siis kaikki ihmiset ja asiat ovat tuttuja, silti minua jännittää. Ei samalla lailla kuitenkaan kun aloitus vaiheessa. Tämä on jollain lailla parempi.

On minun joitain ihmisiä ihan tavattoman ikävä. Niiden näkemistä odotan.

En muista millaisia päivät ovat ensi viikolla, toivon ettei olisi pitkiä. Tai jos on niin sitten välissä pidempi tauko. Tosin oman jaksamisen mukaan saatan lopettaa päivän. Se on hyväksyttävää, ei kaikki sitä hyväksy, mutta tiedän itse milloin kannattaa lopettaa.

Voi olla että nyt "uutena aikana" oletetaan että olisin enemmän mukana. Mutta se ahdistaa minua. Olikin arvioinnissa ettei voi oikein tietää minun kiinnostuneisuuttani, menen kuulemma omiin oloihini enkä osallistu keskusteluun, korkeintaan avustajan kautta, harvoin niinkään. Usein minä olen kyllä kiinnostunut mutten vain voi olla jos joka puolella on ihmisiä. No, josko sekin "paranisi" jossain vaiheessa. Usein pyrin jopa olemaan tunnin aikana välillä käytävässä. Silloin olen mahdollisesti väsynyt tai jotain muuta. Enkä välttämättä osaa sitä kertoa. Siihen pitäisi kuulemma olla joku keino.

Viikonlopuksi ei taida olla suunnitelmia. Ehkä hyvä niin. Mahdollisuus rauhoittua täysin. Tuskin tännekään tulee ketään. Toivottavasti ei, paitsi nykyään ajoittain ahdistaa myös perheen läsnäolo.