Kotikiusaaminen

Paljon puhutaan koulu- ja työpaikkakiusaamisesta, mutta miksi ei kotikiusaamisesta? Varmaan moni sitä kokee. Se on ahdistavaa. Todella ahdistavaa. Sitä ei pääse karkuun. Joutuu näkemään aina niitä kiusaajia.

Tämän viikonlopun aikana on siskoni sanonut vaikka mitä. Esimerkkejä sanoista: vammainen, tyhmä, nössö, pelkuri, sairas, hullu, mykkä, esittäjä... Siskoni ei tiedä mutismista, tuskin tietää mitä se edes tarkoittaa. Pitäisi kuulemma olla sairaalassa. Ehkä välillä toivon että niin olisikin. Mutta tuskin se mitään auttaisi. Eipä tarvitsisi olla kotona ainakaan. Olen niin kiitollinen että on asuntola, ei tarvitse koko aikaa miettiä kuka sanoo seuraavaksi jotain. Saan olla oma itseni.

Onneksi huomenna on jo maanantai. Tänään en pääse vielä lähtemään. Onneksi tämä on vain poikkeus. Ja tulin kuitenkin eilen vasta kotiin. Ehkä joku viikonloppu jään kokonaan kaupunkiin, en tule ollenkaan kotiin, tosin, yksin en melko varmaan saa jäädä koko viikonlopuksi. Tänään saan olla itsekseni. Ei tarvitse kuulla mitään kamaluuksia. Vasta illalla muut tulee kotiin.

Ja se on inhottavaa kun en aina vastaa kotona kaikkeen tai en jaksa puhua, ehkä en ole paikkaan ja aikaan orientoitunut epilepsian takia niin saan siitä sanomista miten ryhdyn kotonakin mykäksi. Mutta jos en tiedosta ympäristöä niin miten voin edes vastata. No olen opetellut antamaan asian olla. Aluksi se oli tosi vaikeaa, nyt on vähän helpottanut.

Ehkä jopa koululla on helpompaa. On kaverin avustaja joka huolehtii. Ja luokka-avustaja tulee pian takaisin. Ja nyt tehdään valitus siitä henkilökohtaisesta avustajasta kun se päätös oli kielteinen. Kun kuitenkin mulla jää tehtäviä tekemättä, en pääse tunneille, saati sitten osallistumaan. Tällä viikolla kaverin avustaja oli siinä että pääsin osallistumaan ja luki mun kirjoitukset kun vastaan kirjoittamalla.