maanantai 6. maaliskuuta 2017

Olen niin pettynyt

Tuntuu että tämä ei ole todellista tai ehkä en vain halua uskoa. En tiedä.

Ensinnäkin en ollut kuin pari tuntia tänään koulussa, en vain voinut. Olisi pitänyt mennä kai 12, mutta pääsin vasta vähän ennen 14.

Sain huonoja uutisia; en saa avustajaa. Ainakaan nyt. Mutta teen valituksen. Ei kaikilla se avustaja tarve ole sama. Jotkut tarvitsee apua lukemiseen, jotkut muistamiseen, jotkut siihen että osaa käydä kaupassa. Minä tarvitsen apua siihen että voin olla tunneilla ja koen olevani turvassa. On siinä muutakin mutten ala tähän kertomaan. Huomenna asialle tehdään jo jotain. Tuskin saan nyt koko keväänä. Ja pian alkaa liikunta tunnit, ne on ollut minulle vaikeita. En pysty siellä olemaan ollenkaan ilman jatkuvaa tukihenkilöä tai ohjaajaa. Viime keväänä olin muutaman kerran. Toisella kerralla oli todella paha olla, eikä opettaja ymmärtänyt. Ei tietenkään voi ymmärtää kun en puhu.

Pelottaa jos joudun nyt lopettamaan koulun, en vain jaksa. Jaksaminen on ollut hyvin pitkälle luokka-avustajan varassa. Ensi syksynä ei ole sitäkään. Viimeistään silloin tarvitsen henkilökohtaisen.

Olen nyt illalla sitten ollut tosi väsynyt. Ehkä tämä päivä kuormitti paljon. Pitää varmaan käydä ajoissa nukkumaan. Huomenna alkaa onneksi myöhään, vasta vähän ennen 12. Toivottavasti sinne pääsisin. Mutta kerran olen jo koululla niin luokkalaiseni avustaja ainakin on valmis auttamaan. Tänään huolehti aika paljon.

1 kommentti:

Hyväksyn vain asialliset kommentit

Lehtijuttu

Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...