Muutoksista olen kirjoittanut aiemmin ihana oman tekstin, nyt kirjoitan myös. Edellisen tekstin löydät täältä.
Kirjoitin viimeksi maanantaina. Tarkoitus olisi useammin, mutta olen nykyään liian väsynyt siihen. En vain jaksa, tällä viikolla on sitä paitsi ollut kaikkea. Ehkä suurimpana muutos josta kerron myöhemmin tässä tekstissä, mutta myös se kun opettaja koitti olla taas niin "viisas". Hän ei kyllä todellakaan ymmärrä mitä Mutismi tarkoittaa. Ajattelee edelleen että puhun niille kenelle haluan ja milloin haluan, kun asia ei ole näin. En enään edes jaksa yrittää saada ymmärtämään, olen tehnyt kaikkeni. Olen kertonut viestillä asiasta, olen antanut suora palautetta viestillä, olen neuvonut ja antanut mahdollisuuksia. Mutta ei sitten. Tämä oli viimeinen kerta. On ns.erityisopettaja. En tiedä oliko hänen aikaansa mutismista puhetta. Tai sitten ei ole koskaan ennen kohdannut. Hän on jopa itkenyt sen takia kun ei osaa kohdata, se on ihan totta, mutta koen ettei hänellä ole edes halua. Olen niin monta kertaa antanut mahdollisuuden ja hän on sen pilannut.
Aina ihmisiä tulee ja menee. Kukaan ei ole ikuisesti. Tai se on todella harvinaista, ei edes vanhemmat ole ikuisia, ellei sitten itselle tapahdu jotain ennen heidän poismenoaan.
Tänään oli asuntolan työntekijän viimeinen päivä. Vasta ehkä eilen sen tajusin. Tänään olinkin sitten koko päivän pois ja terveydenhoitaja laittoi poissaolot. Tämä työntekijä oli päivystävä. Kuka nyt on siellä... Jos sattui tulemaan jotain tai todella paha olo, ei ole ketään. Joutuu olemaan yksin. Ja sitten ei taida olla paljoa vaihtoehtoja kun lääke. Siitä tulee tosi hyvä olo. Muutaman kerran olen tarvinnut, kerran koulussa ihan loppupäivästä. Sain sitä ennen varmaan 5 kohtausta ja sitten ne loppui.
Avustajakin on vielä pois. Sekin on ollut aika iso muutos, en ole enään päässyt tunneille kunnolla. On siinä muitakin jotka jonkin verran ohjaavat, mutta niillä on omat työt. Vielä kaksi viikkoa. Kaksi perjantaita tämän jälkeen. Ei enään kauaa! Viikot menee kuitenkin lopulta nopeasti, ehkä se tiistaihin asti tuntuu pitkälle mutta loppu onkin sitten ihan vain hujaus.
perjantai 17. maaliskuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...

-
On kyllä ollut sellainen viikko että ei tosikaan. Riippuu tosi paljon päivästä millainen ja enään en muista mitä tällä viikolla on ollut. ...
-
Näitä tämän tapaisia videoita on YouTubessa, mutta en itse saanut silti tätä ideaa vaan joku antoi sen idean minulle. Kiitos sille jollekin....
-
"Riipaiseva tarina yksinäisen lapsen peloista ja salaisuuksista" Tänä vuonna ilmestynyt kirja, olen vähän sitä lukenut, tai ä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit