Vaikea päivä

Tämä oli ehkä vielä vaikeampi kun eilen. En voinut olla tunneilla kun ihan hetken. Olin hyvin ahdistunut. Juuri tälläisenä päivänä tarvitsisin sitä ihmistä joka on läsnä ja silloin se ei ole mahdollista. Asuntolasta käytiin kun pyysin lääkettä oloa helpottamaan. Ja sitten aloin hiljalleen nukkumaan. Lääke on pitkävaikutteinen eli edelleen varmaan vaikuttaa. En ole ainakaan kovin ahdistunut.

Aamulla ensimmäisenä alkoi ahdistamaan kun en päässyt tunnille. Mikä siinä on kun tietää mihin pitäisi mennä mutta se ei vain onnistu?! Jään aina jumiin. Ja sitten alkaa ahdistamaan, joskus selviän siitä ihan ok ja joku toinen kerta saatan mennä aivan sekaisin. Ehkä jopa soitan jollekin että auttaisi, mutta vaikeahan se on auttaa jos en osaa sanoa missä olen. Saatan välillä tiedostaa missä olen, välillä en. Tänään ensimmäisellä kerralla tiesin. Toisella kerralla meni hetki ennen kuin osasin jatkaa.

Saatan kyllä sillein lähteä tunnille jos laitetaan viesti, mutta tunninkin päästä saatan olla jossain matkalla. Ehkä poikennut jonnekin "turvaan", joka ei ole suotavaa jos tunnen "huonoa oloa" kun se voi taas olla epilepsiaa.

Tänään se palveluohjaaja laittoi avustaja asiasta viestiä. On tekemässä sitä suunnitelmaa eikä saanut minun käsialasta selvää :-) Nyt siitä tulee paljon laajempi. Ehkä kommunikointi, muisti ja liikkuminen on kaikkein merkittävimmät. Viimeksi oli oikeastaan vain kommunikoinnista. Ja lopussa vaan vähän liikkumisesta. Tänään vielä terveydenhoitaja laittoi lääkärin kirjoituksen siihen mukaan. Se oli oikeastaan aika hyvä. Siinä oli kaikki mitä pitääkin. Terveydenhoitaja koitti sanoa että kyllä sen avustajan nyt saan. Mutta ei siitä voi olla niin varma!

Onneksi huomenna on perjantai, pääsee kotiin. Olen niin väsynyt. En jaksa enään. Maanantai on myös vapaa. Onneksi.