Äitini hyväksyy Mutismin, muiden turhautuminen

Minusta tuntuu ainakin sille. Mutta en osaa oikein suhtautua. Olen tottunut jatkuvaan sanomiseen. Toivottavasti tämä ei ole vain väliaikaista. Esimerkiksi vain nyt kesäloman alkuun. Nyt olisi kyllä tosi hyvä aika hyväksyä. Asialle ei kuitenkaan voi mitään. Siskoni ei varmaan hyväksy koskaan. Antaa olla.

Kesä tulee nyt hyvään aikaan. Jos asia nyt hyväksytään, olisin onnellinen! Ei tarvitsisi enään kaikistä lähimmäisten läsnäollessa pelätä heidän sanojaan, ilmeitään, eleitään. Mutta pelkään, tämä on varmaan hyvin väliaikaista.

Tärkeää kuitenkin on että joku ymmärtää minua. On minulla sellaisiakin ihmisiä. Tai yksi on sanonut suoraan ettei aina ymmärrä. Ymmärrän kyllä, ei ihminen pysty ymmärtämään. En aina ymmärrä edes itse. En ymmärrä
"Miksi juuri minä en voi puhua tai toimia?"
"Miksi välillä tulee täysi lukkiutuminen?"
En voi vastausta kertoa muille. Haluaisin kertoa. Ja tiedän että jotkut haluaisivat paljon auttaa. Mutta eivät tiedä miten. Voi turhautua ja ärsyttää. Haluaisi onnistua ja saada minut puhumaan. Saattaa tuntea olevansa epäonnistunut kun en puhu. Tai sitten kun Mutismista ei tiedetä tarpeeksi. Saattaisin vain osoittaa mieltäni.

Vielä muutama päivä koulua ennen kesää! Toivon niin että ne päivät menee hyvin ja samoin kesä.