sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Viimeinen viikko alkaa

Olen toisaalta iloinen. Ei tarvitse jaksaa enään herätä aikaisin, ei tarvitse olla oman jaksamisen äärirajoilla. Ei tarvitse miettiä viimeiseen asti etten halua poissaoloa. Vaan voin luovuttaa ja antaa olla.

Toisaalta taas en ole iloinen. Tulee ikävä. Kesä on pitkä aika. Ja kuitenkin luulen että edelleen koulussa ja asuntolassa saan olla oma itseni.

Aika menee niin nopeasti. Meillä loppuu jo keskiviikkona. Toivottavasti menee mahdollisimman kauan sillein etten kuule sanomista jostain. Tänään siskoni sanoi jotain mutta ehkä ensimmäisen kerran äiti vain ohitti sen, ei huomioinut ollenkaan. Ei katsonut ivallisesti, ei mitään. Olin niin helpottunut.

Sitten olen viikon mökillä tai kotona, miten nyt meneekään ja sen jälkeen alkaa se kurssi, joka kestää yli 2 viikkoa. Vaikka en halua tai voi osallistua isoon osaan. En melko varmaan saa omaa huonettakaan eli en saa nukuttua. Mutta lepään sitten päivä aikaan kun huonekaveri on jossain. Saan kyllä siinä vaiheessa jopa nukuttua jos on pakko. En välttämättä mene niin huonoon kuntoon kuin syksyllä, silloin en voinut levätä oikein ollenkaan missään vaiheessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hyväksyn vain asialliset kommentit sekä sellaiset joista ei tule henkilöllisyyteni ilmi