Olipa taas päivä. En ollut koko päivää tunneilla. En muista mihin asti olin. Loppuajasta tuskin olin edes tunnilla ollessani toimintakykyinen. Neljään asti kestävä päivä on liikaa minulle. En jaksa sitä ja sillä selvä. En vain meinaa sillä hetkellä myöntää sitä edes itselleni. Huomenna on ihan täysipitkä päivä. Varmaan silloin pakko jossain vaiheessa sanoa jos en jaksa.
Nyt on viimeinen maanatai ohi, eli viimeinen matkustuspäivä. Sitten ensi kerran vasta syksyllä näillä näkymin. Ehkä ei silloinkaan, katsotaan nyt miten asiat alkavat järjestyä. Tietenkin toivon että syksyllä taas tulisi matkustuspäiviä.
On jotenkin "surullinen" olo, vaikka tämä ei ole mitenkään lopullista. Mutta keveät on aina minulla tälläistä. Seuraava kausi tulee sitten koulun alun aikaan.
Tulevaisuutta ei pitäisi paljoa miettiä mutta nyt odotan jo aika kovasti lääkärin todistusta omaa huonetta varten että saisin edes nukuttua yöllä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to... -
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie... -
Tämä odotus alkaa tehdä mut aivan hulluksi. Mutta ymmärrän että on vaikea löytää sopiva paikka, sopiva yksikkö, sopiva yksikkö ja siihen sa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit