Tämä päivä ei ollut helppo. Olin ahdistunut. Aamu meni oikeastaan tosi hyvin kun olin päässyt alkuun, vaikka koko ajan jotenkin unohdin mitä olin tekemässä.
Tänään kysyttiin lähdenkö siskojen Kevätjuhlaan. En ole kiinnostunut. Ahdistaa. Jumiudun eikä ole tukihenkilöä. Siskoni tähän keksi taas sanoa "siksikö et halua kun joku voi puhua sulle?"
No ehkä siksikin. Mutta ei se ole pääasia.
Nyt vajaa viikko pitää jaksaa koti oloa. Sitten alkaa se leiri. Ja heti keskiviikkona on täysin omaa aikaa. En välttämättä saa nukuttua, mutta kyllä sen jaksaa. Vaikka kohtaukset voi tulla lisääntymään. Tai onhan ne nytkin lisääntynyt.
Kevätjuhlassa ei meidän luokka ollut. Onneksi. Tai olisin varmaan saanut tarvitsemani avun sinne, mutta silti. En välttämättä olisi mennyt. En ollut myöskään joulujuhlassa.
Nyt ei onneksi tarvitse ajatella asioita. Pystyn olemaan suhteellisen normaalisti.
Terveydenhoitaja on sitä mieltä että tarvitsen ammattiapua. Mutta en halua uutta ihmistä. Ja en kuitenkaan voi puhua tai halua kertoa. Ja en välttämättä edes kirjoittaa. Olen saanut käsiini edellisestä kerrasta paperit ja ne olivat niin kamalaa luettavaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to... -
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie... -
Tämä odotus alkaa tehdä mut aivan hulluksi. Mutta ymmärrän että on vaikea löytää sopiva paikka, sopiva yksikkö, sopiva yksikkö ja siihen sa...
Ammattiauttajien kirjoittamat paperit ovat kamalaa luettavaa, niissä kirjataan juuri ne kaikki vaikeudet ja havainnot, joita ovat tehneet. Hyviä asioita on silti paljon, mutta ikävät asiat kirjataan siksi, että sua voitaisiin mahdollisimman hyvin niissä asioissa auttaa. Se on heidän työtään, he eivät ajattele susta pahaa, vaan haluavat auttaa. :)
VastaaPoistaNiin se varmaan on. Jos joskus tulee vielä tilanne niin taidan jättää paperit suosiolla lukematta. Niissä kun on ilmeistä, eleistä ja jopa vaatetuksesta alkaen kaikki kirjoitettu
PoistaJoo, samoin mulla ollut.
VastaaPoistaMelkein suorat lainaukset sanomisista
PoistaEn halunnut syödä mielialalääkkeitä eikä niitä mulle väkisin kirjoitettu, kun en niitä välttämättä tarvinnut. En uskalla lenkkeillä tms. yksin.
VastaaPoistaKielteisessä eläkepäätöksessä on lause jotenkin näin: "...ei suostu syömään mielialalääkkeitä ja on muutenkin välttelevän..." JUST; KIITOS. Niin, kun tämä on se koko jutun juoni, että tämä sairaus lääkityksineen (neljä eri lääkettä, joista yhtä silloin käytössä ollutta käytetään myös mielialalääkkeenä) vaikeuttaa elämää yleensä ja erityisesti työssä käyntiä. Ai niin ja se työnantaja on ilmoittanut, ettei sillä ole mulle sopivaa työtä enää. Mutta mä vaan vaan VÄLTTELEN...
No, tottahan se kyllä on. Välttelen joskus jopa suihkuun menoa, jos olen yksin kotona. Odotan, että puoliso tulee kotiin ja menen vasta sitten.
Kielteiset päätökset. Ne ottaa niin päähän. Ja niissä ei nimenomaan ole sitä koko totuutta. Vain osa siitä.
Poista