Itsensä voittaminen

Ihan vasta kirjoitin liikuntatunneista täällä  (aukeaa uuteen ikkunaan). Olin varma etten voi olla niillä tunneilla, mutta nyt, tänään olin kuitenkin. Eikä oikeastaan missään vaiheessa ahdistanut ihan yli paljon. Alkuun enemmän ja jossain vaiheessa uudelleen, mutta se meni aina ohi. Osallistuin jonkin verran. Ja se määrä mitä tein on mielestäni ihan sopiva. Edes pieni määrä. Joillekin se olisi ihan sama kuin ei mitään, mutta minulle se on paljon! Huomenna taas tunnit. En oikein ymmärtänyt sisällä vai miten. Sisällä on vaikeampi. Mutta nyt tämän kevään ajan saan ainakin apua. Ja syksyllä jos sitten olisi jo henkilökohtainen avustaja.

En muista olenko kertonut että ensi viikollakin on tapahtuma. Linja-auto aivan täynnä. Mennään isoon kaupunkiin. Ja varmaan se paikka on iso, en tiedä. On kuitenkin mahdollisuus jäädä pois, mutta onko se loppupeleissä hyvä ajatus ollenkaan? Eihän siinä asiat mene eteenpäin. Vaan jää entistä pahemmin. Ja kuitenkin toistaiseksi tiedän että saan apua. Kun tiedän että se menee ohi ja selviän edes jollain tavalla. Olisi hienoa lopulta todeta että olin siellä. Se riittää. Enempää ei vaadita.

Olen kyllä tälläisten jälkeen hyvin väsynyt. Varmaan annan niin paljon itsestäni. Perjantai on sen takia tälläiseen huono päivä kun sitten pitää kuitenkin mennä kotiin. Ei kuitenkaan heti tuntien jälkeen.