Vihdoin viikonloppu

Tämä viikko on kaikkein ollut aika väsyttävä, vaikka on ollut useampi onnistumimen. Etenkin niihin liikuntatunteihin. Tänään osallistuin vähän enemmän.

Yleensä en paljoa odota viikonloppua, nyt odotin. Kotona voin kuitenkin suhteellisen vapaasti puhua. Ehkä mutismi tulee nykyään vähän myös kotona esiin.

Huomenna saan nukkua. Tai kyllähän muutenkin. Tänäänkin nukuin aamulla uudelleen heti lääkkeiden oton jälkeen. Kerran olen kai nukkunut tuntien yli, olin kai niin ahdistunut etten päässyt tunnille eikä kukaan tullut siihen niin lopulta nukuin muistaakseni istuen.

Tänään sain sen palvelusuunnitelman henkilökohtaista avustajaa varten. Oli paljon laajempi kuin viimeksi ja kerrottu paremmin asiat, toivottavasti menisi nyt läpi. Ensi syksynä on hyvin epätodennäköistä että olisi luokka-avustajaa. Niin pitäisi sitten olla henkilökohtainen. Ehkä olisin jo nyt tänäkin vuonna paremmin saanut asiat tehtyä ja olisin ollut tunneilla. Mutta näin se vammaispalvelu vain menee. Apua on hyvin vaikea saada.

Olisikohan tulkkauspalvelu helpompi saada? Tuskin ainakaan mutismin takia. Nyt on molemmat haut menossa. Pelkän mutismin takia tuskin saisi avustajaakaan, mutta minulla on myös muita asioita siinä. Koen kuitenkin tämän asian vaikeimmaksi.

Nyt tällä viikolla tuli mieleen sopiva avustaja. Omasta mielestään ei ainakaan hermostu. Minun kanssani ei todellakaan saa hermostua. Siinä voi mennä vain huonompaan suuntaan kaikki. Ainakin jos ihan alkuvaiheessa näin tapahtuu. Ja tunnen tämän kyseisen ihmisen ja hän minut. Olisi valmis tulemaan. Nyt vain toivotaan parasta.