lauantai 20. toukokuuta 2017

Kotona

Kesä tulee olemaan vaikea... Olen aivan varma siitä. Monta viikkoa. Todella monta. Kuulen taas kaikkea mitä ei kenenkään pitäisi joutua kuulemaan. Tänään kuulin taas. Inhottavia sanoja. Ne jää päähän pyörimään, mutta koitan unohtaa. Viimeistään iltaan mennessä.

Olen kuulemma keksinyt taas suurimman osan mitä minulla on. Mielenterveys häiriöt ovat tietenkin keksittyjä :-) Mutta niin monet taitavat ajatella. Ei voi ymmärtää jos ei ole kokenut. Enkä toisaalta myöskään minä voi ymmärtää millaista olisi ilman ahdistusta ja mutismia. Tai muistan vähän aikaa ennen näitä. En kuitenkaan muista enään paljoa. Siitä on aikaa. Tottakai minulla ei olisi mielessä vikaa jos saisin valita! Kuka edes valitsisi itselleen tälläisen.

Kaikkein pahin on äiti. Se sanoo kaikkea. Ei pitäisi sanoa. Mutta toisaalta ymmärrän. On se vaikeaa muillekin. Ei kukaan kuitenkaan mene sanomaan esimerkiksi diabetesta sairastavalle että se on keksittyä. Miksi joku mielen sairaus olisi keksitty? Kuka sen edes keksisi itselleen? Jos sen voisi keksiä itselleen niin tottakai päättäisin sen loppuvan nyt. Tai jo aikoja sitten se olisi loppunut.

Kesä kestää monta viikkoa. Mutta onneksi olen alkukesän pois. Yli viikon. Kesäkuun puolessa välissä vasta takaisin. Ei siitä periaatteessa ole niin kauaa enään. Ja kuitenkin koitan keskittyä kaikkeen muuhun.

6 kommenttia:

  1. Voimia! <3 Tuo sun kotitilanne on kauhea, voisitko ajatella kotoa pois muuttamista? Onko sulla työntekijöitä, joilta saisit apua asiaan, että voisit saada jonkun asuntola tai tukiasunto tms. paikan? Voisitko kertoa sun kotitilanteesta jollekin, joka voisi sua auttaa asiassa eteenpäin? Jos vaikka kirjoittaisit rehellisesti jollekin, mitä kaikkea kotona kuulet ja miten pahalta susta siellä tuntuu? Toivottavasti saat apua pian, toivotaan että kesästä löytyisi hyviäkin hetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen meinannut muutaman kerran kirjoittaa jollekin nuorisotyöntekijälle, mutta en uskalla. Ei ole enään niin läheinen. Asuntola on loman ajan kiinni, muista en tiedä. Olen katsonut tukiasuntoja mutta niihin on jonot ja tarvitaan jotain papereita, en ymmärrä

      Poista
  2. Kaikkialle on jononsa, mutta asian alulle pistäminen olisi hyvä asia, koska tuleehan ne seuraavatkin kesät ja mahdolliset koulusta valmistumisetkin. Ymmärrän, että on vaikeaa, etkä itse ymmärrä kaikkea, siksi olisi niin hienoa, kun voisit kirjoittaa jollekin, joka pystyisi asiassa auttamaan. Asumismuotoja on erilaisia, olisi hyvä jos joku selvittelisi sun kanssa sulle sopivimman paikan, auttaisi paperien ja kaikkien kanssa. Mutta avun pyytämistähän se vaatisi tietysti, joka ymmärrettävästi on vaikeaa. Voitko kirjottaa kouluterveydenhoitajalle tai avustajalle ja kysellä, mistä saisit apua tähän asiaan liittyen? Voisivat osata neuvoakin. Rohkeutta se vaatii ja sitä sulle toivon kovasti, kaikki ponnistelu on sen arvoista että saisi elää rauhassa ilman ilkeää kohtelua. Itselläni omilleen muutto oli todella pelastus, siksi kovasti suosittelen yrittämään avun saantia siihen, muutti oman elämäni huomattavasti paremmaksi. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveydenhoitajalle olen meinannut muutaman kerran kirjoittaa mutta aina on jotain "tärkeämpää" ja lopulta unohdan tai "unohdan", en varmaan halua kohdata asiaa. Kiitos kommentistasi

      Poista
  3. Hei, kotisi tilanne on ikävä kannaltasi. Kirjoita ihmeessä terveydenhoitajallesi. Jospa hän saisi asian alkuun. Tuo tilanne ei ainakaan anna oikeaa suuntaa voinnillesi. Voimia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, kuka oletkaan. Huomenna olen menossa mahdollisesti viimeisen kerran terveydenhoitajalle tänä keväänän. Sen jälkeen vasta syksyllä. Pitäisi nyt koittaa uskaltaa kirjoittaa. Tai sitten laittaa viestillä.

      Poista

Hyväksyn vain asialliset kommentit

Lehtijuttu

Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...