Nyt on ollut hyvä päivä. Olin koulussa koko päivän, nukuin yön hyvin ja vielä iltapäivällä oli kaikki hyvin. Kävin kaverin kanssa saunassa kahdestaan ja katsoin vielä telkkaria, en jaksanut katsoa yhtä ohjelmaa loppuun, katson myöhemmin sen netistä.
Ja pääasia! Mua ei ahdistanut missään vaiheessa (ainakaan liikaa) En kylläkään muista mitä aamulla oli. :-) Jotain siivousta, mutta ei mitään mielikuvaa missä ja miten.
Muutokset on yleensä tosi vaikeita, tänään oli kaksi. Päivällä oli tunti vaihtunut ja se meni ihan ok, illalla asuntolan työntekijä. Siinä menin vähän sekaisin etten osannut enään toimia, mutta sanalliset ohjeet riittivät että pystyin jatkamaan. Eli sekin meni hyvin. En mennyt ihan sekaisin, ahdistunut ja alkanut itkemään! :-)
Nyt illalla vain väsyin aivan yhtäkkiä. Vähän on helpottanut kun tulin huoneeseen lepäämään. Tarvitsen oman huoneen, tarvitsen omaa aikaa että jaksan päivät. Nyt kuulemma pitää olla uusi lääkärin todistus ja kyllä minä sen todistuksen saan. Ei se siitä jää kiinni.
Huomenna on lyhyempi päivä. Mutta on liikuntaa. En kuitenkaan ota sitä nyt illalla murheekseni. Ei se auta mitään, sen aika on vasta huomenna. Olen kyllä nyt aika hyvin niillä tunneilla ollutkin. Viimeksi olin osan poissa. Jumiutumistilanteet on näiden tuntien aikana kaikkein pahimmillaan.
Olen uskaltanut pitää sitä uutta paitaa. Minä pidän siitä. Se kertoo niin totuuden siitä mitä mutismi EI OLE. Vaikka en muistakaan mitä siinä lukee, mutta tiedän että ne sanat ovat hyviä. Ja todella kuvaavia.
Juuri nyt on kaikki oikein hyvin. Mikään tai kukaan ei ärsytä. Kukaan ei ole sanonut jotain koko päivänä mistä olisin pahoittanut mieleni. (Saatan pahoittaa mieleni joskus todella helposti)
Kuvan lähde:
https://storify.com/ViiviSalminen/ilmio-josta-ei-ole-tullut-ilmiota
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit