Provosointia osa 2

Sanat satuttavat enemmän kuin ajattelet...

Tullut jälleen ajanlohtaiseksi tällä ja viime viikon loppupuolella. Edelliseen osaan pääset tästä (aukeaa uuteen ikkunaan)

Etenkin tänään taas hyvin paljon asuntolan työntekijä teki tätä. Juteltiin yhden kaverin kanssa niin on huomannut saman, myös aiemmin ja tänään kun oli taas enemmän. Kyllä minäkin huomaan tämän. Ihan koko ajan ja oikein seuraa miten reagoin sanoihin. Tekee tätä useammalle. Ainakin kahdelle minun lisäkseni, en tiedä huomaavatko tai ymmärtävätkö he. Toivottavasti ei, olisi heille mukavempi. Vielä jonain päivänä sanon (mahdollisesti kirjoitan) asiasta hänelle suoraan. Ehkä juuri ennen kesää. En halua heti kohdata tälläisen tilanteen jälkeen ihmistä uudelleen. Niissä tilanteissa saatan joskus sanoa vähän mitä ei välttämättä pitäisi, mutta jos olen niin kauan pitänyt kaiken sisällä etten ole saanut sanoa tai saanut vastausta niin se vain tulee.

Voi, kumpa osaisin edelleen lopettaa kuulemisen. Ennen osasin, enään en. Kai se yläasteen jälkeen jotenkin unohtui. Tai voisin kokeilla joskus uudelleen. Saattaa olla että tilanne täytyy olla tietynlainen että se onnistuisi.

Se toisten ilkeiden sanojen (yrittää piilolta sanoa) kuluttaa voimia. Etenkin se että pystyy olemaan reagoimatta niihin. Ainakaan välittömästi. Omassa rauhassa voi sitten tarvittaessa ajatella mitä tapahtui.

Tämä sama ihminen on tehnyt tätä kohta kaksi vuotta, syksyllä alkaa kolmas. Onneksi tähän väliin tulee kesä., sitten tulee taas se kotona oleminen. Missään ei nyt ole hyvä. Ei missään. Mutta uskon että kotona saattaa olla helpompi, ainakin jonkin aikaa.

Ei olisi enää montaa päivää tätäkään viikkoa. Minut kyllä meinasi terveydenhoitaja jo maanantaina laittaa kotiin. Koen kuitenkin ettei se ole oikea vaihtoehto. Sinne ehkä pääsen "karkuun" näitä puheita, vaikeita tilanteita muutenkin, mutta ei se lopullisesti auta. Ja siellä on taas omat haasteensa. Ehkä torstaina lähden jos silloin vielä jatkuu. Sitten ei ole enään kun vain perjantai. Tai en tiedä. Jos olisin edes hetken koulussa, ei tulisi niin paljoa poissaoloa. Joskus talvella olin 1-2h päivässä myös, mutta lopulta lähdin kotiin. Poissaoloja ei saisi tulla. Tänään olin taas 2h, eilen 2h. Mutta positiivista että sentään jonkun aikaa olen ollut!
No, josko syksyllä olisi asiat toisin. Toivottavasti saisin avustajan, ehkä saan jo perjantaina tietää tai sitten seuraavalla viikolla. Poissaoloja ei välttämättä olisi sitten niin paljoa.

Olen väsynyt tähän kaikkeen. Nukuin taas illalla useamman tunnin. Olen kyllä nytkin väsynyt. Mutta haluaisin ajan menevän hitaasti. Ettei tarvitsisi taas aloittaa aamua hyvällä tuulella ja sitten huononee hiljalleen.

Pitäisi varmaan jotain positiivista löytää tästäkin. Kaikissa asioissa mukamas on. Mutta en tästä löydä mitään.

Kuvan lähde:
http://images.liveluvcreate.com/create/w/words_hurt-149919.jpg