Toivon niin ettei minun sisaruksilleni tätä tule! Haluan että he voivat elää vapaasti, pääsevät tekemään mitä haluavat. Onnistuisivat edes nimenhuudossa. Että heille olisi helpompaa toimia monissa paikoissa, eikä tarvitsisi aina miettiä keinoa miten kertoa jokin asia. Ei tarvitsisi olla se outo joka ei puhu.
Mutismi voi toisaalta olla mallioppimista, mutta onkohan se silloin joku muu? Se malliopittu saattaa kuitenkin mennä helpommin ohi. Mene ja tiedä. Koitan olla näyttämättä tätä nuoremmille. En halua että näkevät ja saattavat lopettaa puhumisen.
Mutta alkuunhan kaikkia varmaan jännittää ja jotkut eivät alkuun puhu. Mutta missä vaiheessa se ei olekaan enään normaalia? Omalla kohdallani ei ole normaalia.
Tänään olin taas ahdistuneempi. Menin kuitenkin yhteiseen pöytään kun siinä oli koko luokka. Ehkä ensimmäisen kerran elämässäni.
Kuvan lähde:
http://m.iltalehti.fi/perhe/2015010818986634_pr.shtml
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit