Typeriä päähänpistoja

Niitä tulee kaikille. Nyt äitini ehdotti minulle yhtä leirin tapaista kesälle. Hain sinne, mutta nyt koitan perua. Tarvitsisin niin paljon tukea kuitenkin. Jos en koulussakaan pysty oikein olemaan, millä tavalla tollaisessa? Täysin vieraat ihmiset. Ei välttämättä edes tuttuja aikuisia. Ei omaa huonetta mihin päästä rauhoittumaan tarvittaessa.

Ehkä olisin saattanut jotenkin avustajan tai edes tulkin kanssa saada mukavan kokemuksen. Mutta avustaja päätös tuskin on tullut siihen mennessä. Tulkkauspalvelu päätös ehkä juuri ja juuri. Ensi syksylle molemmat päätökset ovat ainakin tulleet. Mutta molempia en tarvitse. Avustaja olisi ehkä parempi minulle. Tulkki ei voi samalla tavalla toimia.

En ole ollut todella moneen vuoteen leirillä. Lapsena olin. Silloin en ollut ahdistunut.

Kouluun hakiessa ajattelin että oli todella tyhmää hakea uuteen kouluun. Tämä ratkesi kuitenkin aika helposti, jäin varasijalle. En päässyt kyseiseen kouluun ja pääsin jatkamaan tutussa vanhassa koulussa. Nyt ei vielä ainakaan ensi kevääseen asti tarvitse miettiä mitä seuraavaksi, ei tule päähänpistoja.

Todella harvoin kuitenkaan keksin jotain yhtäkkiä. Pitäähän ne suunnitella ennen kuin tekee. Miten tulen ymmärretyksi? Mitä jos en jaksakaan? Onko paikkaa missä voin olla itsekseni? Onko mukana joku joka ymmärtää ilman kirjoitusta? Vain ilmeistä ja eleistä. Tarvittaessa jonkinlaista viittomaa.