Väsynyt, mutta tavattoman onnellinen

Minä selvisin! Olen niin onnellinen! Olin mukana siellä tapahtumassa. Ei olisi onnistunut 1-2 vuotta sitten, ei mitenkään. Ei edes vaikka olisi ollut koko ajan joku siinä. Nyt oli koko ajan avustaja läsnä. Ihan aamusta asti. Yksin en olisi pärjännyt, en sitten mitenkään. Vaikka nyt ei ahdistanut paljoa. Niin yksin olisi ollut liikaa. Olisin jättänyt kokonaan menemättä jos ei olisi ollut ketään joka olisi siinä koko ajan.

Jotenkin välillä "jumiuduin", mutta se meni sitten ohi aina. Fyysisesti ohjaamalla ja puhumalla. Kaikista eniten vihaan jumiutumisia. Ja sitä kun en osaa kertoa mistä se tulee. Onko siihen joku syy? Tuskin syy on fyysinen vaikka oire onkin fyysinen. Mutismiin liittyy olennaisena jumiutumistaipumus. Tietääkseni myös aspergeriin. Ainakin jos suunnitelma muuttuu.

Pois tullessa tuli epilepsiakohtaus. Ehkä kaikki purkautui sitten siinä. Onneksi oltiin jo ihan turvallisesti paikalla eikä tarvinnut lähteä mitenkään heti liikkeelle. Koululle kun päästiin niin taisin nukkua samantien. Ja heräsin vasta kun tultiin pyytämään iltapalalle ja lääkkeitä ottamaan.

Matka tuntui aika lyhyelle vaikka meni ainakin 3 tuntia molempiin suuntiin. Sinne mennessä kyllä oli paljon ajateltavaa ja tein kaikenlaisia ja pois tullessa olin ajoittain unessa ja kai kohtauksen jälkeen melkein täysin. Oikeastaan tämän kerran tykkäsin olla linja-autossa.

Ja nyt minä taidan käydä ihan pian nukkumaan! Luulen että on tulossa todella hyvä yö. Ainakin saan nukuttua kun olen näin väsynyt.