Aika

Tänään katselin vain kännykän kalenterista ajan kulkua. Nyt on jo 12.6. Vähän yli kuukausi niin olen kirjoittanut vuoden tätä blogia! Tämä vuosi on mennyt nopeasti. Toivottavasti kirjoitan vielä vuodenkin päästä. Tai kirjoitanhan minä. Ehkä ajoittain vain suljen jos alkaa ahdistamaan liikaa. Nyt tähän mennessä olen sulkenut kaksi kertaa. Toinen kesti kai vähän yli kuukauden ja toinen päivän.

Aika auttaa myös puhumiseen. Ajan myötä minun on helpompi puhua. Joillekin en kuitenkaan puhu. Se riippuu ehkä siitä toisesta ihmisestä, onko hänellä ollut aiemmin halua ymmärtää mitä kerron. Jotkut ovatkin sanoneet etteivät ikinä olisi uskoneet kun ekan kerran nähtiin että jonain päivänä olen niin puhelias. Kuulemma tekee välillä mieli sanoa että olisin jo hiljaa :-) Ei kukaan ole sanonut. Ja ehkä hyvä, saattaisin nimittäin ollakin hiljaa ja pitkään. En tiedä olisinko loputtomiin, mutta kuitenkin.

Näinä muutamana yönä olen itseni puolesta saanut nukkua. On häiriötekijöitä, mutta ei kokoajan ole itselläni mielessä jotain mikä pitäisi hereillä. Sekin tulee aina ajoittain. Yöt tuntuvatkin kestävän pidempään jos valvoo.

Mutismi ei näin kesällä haittaa merkittävästi elämääni. Paitsi nyt varmaan tulossa jotain sairaala käyntejä taas toisen asian takia. Tutkimiksissa en viimeksi voinut vastata, ehkä ilman ääntä. Kuitenkin nämä olisi tilanteita missä olisi hyvä voida puhua, kun sekin on olennainen osa asiaa.