On ollut niin hieno ja samalla todella vaikea päivä. Ihan aamusta tuli voimakas ahdistuskohtaus. Rauhoittui. Kuraattorin luona seuraava. Siinä oli ehkä tarkoitus tullakin. Aloin nimittäin hänelle puhumaan. Ja vielä useita muita, en enään edes pysty muistamaan.
Majoittuminen oli kanssa ongelma. Oli varmaan tietokatkos. Sen sain kuraattorin avulla kanssa selvitettyä. Ja olin tietenkin myöhässä mistä piti olla. Keskiviikosta perjantaihin saan avustajan. Jos saisin mukavan kokemuksen sen myötä.
Ilta ollut kanssa todella vaihteleva. Nukuin jossain vaiheessa. Ja ahdistuskohtauksia jälleen. Ihan koko ajan. Tai sitten oli pitkä, joka vain välillä laantui.
Huomenna on joku tapahtuma ja ehkä olen menossa sinne. Kirjoitin valvojalle paperille. Luki sen mutta sitten ei suostunut enään lukemaan. Koska puhun muuten sille. Nyt oli kuitenkin tilanne ettei ne sanat vain tullut. Siinä oli muitakin. Hän ei kylläkään tietääkseni asiaa tiedä. En ole koskaan itse ainakaan kertonut eikä se ole tullut muutenkaan ilmi. Sanoi vain jotain että osaan puhua niin ei tarvitse kirjoittaa. Mutta kysynpä joltain muulta. On kuitenkin aika olennainen asia tietää. Siitä riippuu voinko lähteä.
Mutta ehkä alku on vaikea. Huomisesta tulee parempi päivä! Nyt on helpompi olla. En tiedä, sainko sen kerrottua jollekin vai mitä. Ainakin aamupäivällä huomasin miten ihan fyysisesti olo helpottui kun sain kerrottua majoittumis asian kuraattorille. Ja ihan sanoilla. Sama asia kai olisi ollut kirjoittaen mutta sanomalla nopeampi. Ja nyt jatkossa saadaan asiat hoidettua helpommin.
Kuitenkin tämä paikka on tuttu. Mutta kuitenkin on jotain erilailla ja olen taas kokemusta vahvempi kun tämä on ohi, vaikka nyt ei sille tuntuisikaan. Mutta jo se että olin tänään siellä missä pitikin on paljon!
Kohta lähden hakemaan iltalääkkeet. Ne olisi pitänyt hakea jo aikoja sitten. Mutta kun se jumiutuminen tulee niin se tulee. Ja saatan hyvinkin niiden aikana laittaa viestiä, soittaa, lukea... Ainakin jos kyse on ahdistuksesta johtuvasta jumiutumisesta.
Parempaa huomista toivon nyt. Ja se on parempi. Ei voi kuitenkaan olla paljoa huonompi.
tiistai 6. kesäkuuta 2017
Ensimmäinen leiripäivä ohi
Tunnisteet:
ahdistus,
harrastukset,
jumiutuminen,
kirjoittaminen,
kommunikointi,
puhuminen,
ymmärrys
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie...
-
Sain tämän idean eilen kun selasin nettiä, jostain sivulta tuli vastaan taas kommunikointikeinoja niin keksin aakkostaulun ja tein sitte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit