Parempi päivä

En varmaan tänään ole kuulunut mitään ikävää. Ehkä eniten johtuu siitä että siskoni ei ole samassa paikassa kuin minä. Ja äitini kanssa he ovat pahimpia. Nyt ovat erikseen. Ja sitten vain ilta samassa. Tai riippuu pääsenkö jo aamulla aikasin lähtemään, jos en pääse niin sitten joudun olemaan vielä päivän. Ehkä sen jaksan.

Käytiin tänään aamupäivällä kaupassa. Tervehtiminen ja kiittäminen taas nyökkäämällä. Se on riittävää. Ehkä saatoin sanoa "en" kun kysyttiin onko plussa korttia. En ole varma. Tai en muista. Sanoin mahdollisesti äänettömästi. Jostain syystä en muista.

Ilta mennyt oikein hyvin. Nytkään ei mitään hätää. Uusi viikko alkamassa. Ja ihan pian se leiri. Tiistaina jos oikein muistan, kun päivät alkaa jo menemään sekaisin. Mutta ei sillä kai näin kesällä olekaan väliä. Tai välillä ei sitä muutenkaan muista.

Nyt kun on koulut loppunut ja todistukset monet saaneet niin taas sieltä saa lukea miten pitäisi olla reippaampi ja tuntiaktiivisuus heikko muteilla, ujoilla, ahdistuneilla. Ja taas vilkkaat ovat liian vilkkaita... Minulla merkintä että pitäisi olla rohkeutta enemmän. Mutta ei se ole mahdollista. Vaikka se olisi kirjoitettu. En voi sille mitään. Ei kukaan voi sille mitään. Se vain tulee. Haluaisin osallistua ja pystyä toimimaan. Mutta en pysty. En enään pysty edes kunnolla kotona.