Vielä olisi ollut oikeasti yli puolet jäljellä. Mutta tälläinen ei vain ole minulle sopivaa. Tarvitsen kuitenkin jotain muuta. On oma huone kyllä, eli saan omaa aikaa. Mutta tarvitsen ehkä jotain muuta. En tiedä. Ehkä tarvitsen sillein tutun ympäristön jossa saan halutessani olla muiden kanssa. Nyt on kaikki täysin vieraita.
Sain sanomista etten ole tutustunut muihin. Mutta en osaa näin äkkiä. Haluan ensin katsoa. Ymmärsin että se olisi ollut syy siihen miksi tämä meni osaltani näin. En ole sitä mieltä kyllä itse. Ei se voi johtua siitä. Ihmiset ovat vain niin erilaisia.
Tottakai vähän olen surullinen ja turhautunut. Miksi en voi onnistua? Miksi juuri minä? Tai en tietenkään toivo tätä kenellekään muulle. Mutta jos saisin valita antaa nämä kaikki jollekin muulle että oma elämäni helpottaisi täysin niin siinä tapauksessa saattaisin harkita. Ehkä sellaiselle vielä joka on "tietäväinen" kaikesta.
Toisaalta on hyvä että edes pienen osan olin. Vuosi sitten oli samanlainen leiri niin en edes suostunut ajattelemaan asiaa. Koska en halunnut tulla. Ehkä en nyt halua ensi vuonnakaan. Tai onhan siihen vuosi aikaa, kerkeää tulemaan jaksamista lisää.
Olen tällä hetkellä myös väsynyt. En ole oikein saanut nukuttua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to... -
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie... -
Sain tämän idean eilen kun selasin nettiä, jostain sivulta tuli vastaan taas kommunikointikeinoja niin keksin aakkostaulun ja tein sitte...
Hyvä Lapsihentoinen,
VastaaPoistaYmmärrän, miltä tuntuu olla yksin vieraassa ympäristössä, missä et tunne ketään. Uskon, että vaikeuksista huolimatta, jos saisit keskusteltua vaikka tuon kuraattorin kanssa, niin hän voisi luvallasi keskustella vielä vetäjien kanssa niin, että pystyt jatkamaan leirin loppuun. Ymmärrän, että ahdistuksen keskellä olo tuntuu siltä että haluat lähteä, mutta joskus kun asettaa itsensä epämukavuusalueelle, syntyy läpimurtoja. Siunaan sinua päätöksestäsi riippumatta.
Kiitos positiivisesta kommentistasi. Helpotti mieltäni. Kuraattori ei ole enään töissä. Eikä tämä päätös ollut oikeastaan omani vaan täältä työntekijöiden. Tarvitsen kuitenkin jollain lailla enemmän tukea mitä nyt mahdollista saada.
PoistaTämä on nyt tällä kertaa jo riittävää.
Mikä on onnistumista? Olla leirillä loppuun asti, joka uuvuttaa ja joka on yhtä pinnistelyä? Olet ollut siellä jo kaksi päivää. Sekin on onnistumista, jos niin haluat itse ajatella. Mitä itse haluaisit kesällä tehdä? Mistä tulisi hyvä olo? T. Se viimeisen postauksesi viimeinen anonyymi
VastaaPoistaOlin 4 päivää, 3 yötä. Kyllä toisaalta olen onnistunut. Uskalsin lähteä ja olin useamman yön. Vaikka en illalla mennyt toimintaan mukaan mutta olin niin väsynyt. Olin kuitenkin päivällä, kolmantena päivänä kyllä sekin piti lopettaa.
Poista