Paluu tavalliseen arkeen

Voi kun tämä olisi kestänyt pidempään. Kohta on kuitenkin mentävä takaisin kaikkien luokse. Tämä oli helppoa olla vain äitini kanssa. Käyttäytyy aivan eri tavalla kun ei ole muita. Ehkä se vain menee samalla tavalla kuin kiusaaminen. Oikeastaan tämä on kiusaamista. Sen määritelmä kuitenkin on
"Sanallisen kiusaamisen muotoja ovat nimittely, pilkkaaminen, ilkeämielinen vihjailu ja toisen naurunalaiseksi tekeminen. Sanat eivät jätä fyysisiä jälkiä, vaan niiden loukkaava voima osuu kiusatun itsetuntoon ja minäkäsitykseen vahingoittaen hänen tapaansa suhtautua itseensä ja muihin. Tutkimusten mukaan kiusatun itsetunto voi olla huono vielä vuosienkin jälkeen ja luottamus muihin ihmisiin kateissa" 

Mutta vielä ajattelen. Tämä saattaa mennä ohi aikanaan! Vaikka kaikkialla sanotaan ettei se menisi ohi itsestään. Pahenee vain. Tämä on ehkä pahentunut. Ennen oli ehkä viikottain. Nykyään päivittäin, mutta en oikein aina enään edes huomaa. Tai en jaksa huomata. En anna sitä onnistumisen kokemusta muille. En halua että saisivat tunteen että minulle tulee paha mieli! Ehkä se sitten loppuu. Ehkä.

Kohtahan tämä kuukausi kuitenkin on puolessa välissä! Aika menee nopeasti! Ei toisaalta ole enään kauaa. Ja nyt tänä kesänä onkin paljon kaikkea. Etenkin se "pahin" siskoni lähtee viikoksi pois. Siitä viikosta tulee taas minulle hyvä! Saan olla. Ei ole sitä "tukihenkilöä" äidilläni että voisi sanoa jotain.