Ja nyt vain odotellaan. Kaikki mahdollisuudet kai nyt on käytetty. Peukut pystyyn, rukoukset ylöspäin! Toivon niin saavani vihdoin apua. Kuitenkin mietin välillä, entä jos kaikki menee pieleen taas jälleen. Vaikka on ylilääkärin lausunto tai ennemmin suositus, merkitseekö se oikeasti mitään? Kun kaksi kertaa on jo hakemus hylätty.
Kohta se kolmenkymmenen päivän raja olisikin jo mennyt. Alkoi olemaan viimeiset päivät lähettää. Toivottavasti päätös tulee taas pian, ja olisi myönteinen. Kielteinen se ei saa olla! Kysyin terveydenhoitajalta mitä seuraavaksi tapahtuu jos se on taas kielteinen. Sitten kuulemma tarvitaan joku sosiaalitoimi siihen.
Tänään käytiin taas kaupassa. Jotenkin ahdisti taas enemmän. En tiedä miksi. Joskus vain ahdistaa. Olin sen "pahimman" siskoni kanssa. Varmaan pelkäsin kassa tilannetta sen takia. Mutta onneksi ei ollut samaan aikaan. Helpompi mennä sillein itse. Nykyään kuitenkin enemmän on niitä kertoja että ei ahdista. Ennen oli vaikeampi. Ehkä jos joku tuttu tulee vastaan niin säikähdän pahemmin. Tänään tuli, ensin säikähdin kun tunnistin, mutta helpotti nopeasti. Siis ihan missä vain. Aika harvoin kuitenkaan tunnistan, sen toisen on tervehdittävä ensin. Minä tervehdin takaisin ehkä jollain tavalla.
lauantai 17. kesäkuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...

-
On kyllä ollut sellainen viikko että ei tosikaan. Riippuu tosi paljon päivästä millainen ja enään en muista mitä tällä viikolla on ollut. ...
-
Näitä tämän tapaisia videoita on YouTubessa, mutta en itse saanut silti tätä ideaa vaan joku antoi sen idean minulle. Kiitos sille jollekin....
-
"Riipaiseva tarina yksinäisen lapsen peloista ja salaisuuksista" Tänä vuonna ilmestynyt kirja, olen vähän sitä lukenut, tai ä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit