Vähän minua pelottaa. Mitä sitten tapahtuu? Joudunko jälleen jaksamaan paljon? Mutta nyt on lomaa jäljellä enään muutamia viikkoja. Sen jälkeen pääsen asuntolaan. Toivottavasti saisin oman huoneen. Tarvitsen niin paljon edelleen omaa aikaa. Tarvitsen rauhaa ja hiljaisuutta. Tarvitsen aikaa että jaksan. Tarvitsen hiljaisuuden että pystyn nukkumaan. Näistä kaikki pahentaa toisiaan.
Nyt on jo kuitenkin ilta. Eli kohta pääsee jo nukkumaan. Unirytmi on aika sekaisin, mutta eiköhän se tästä palaudu pian. Jos nyt ainakin kymmeneen olisin hereillä. Minulla muuttuu rytmi hyvin nopeasti. Muutama yö niin se on siinä. Nyt varmaan kyllä taustalla myös univelkaa.
Katsotaan mitä tästä nyt tulee. Ehkä tästä tuleekin jotain hyvää.
perjantai 21. heinäkuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie...
-
Sain tämän idean eilen kun selasin nettiä, jostain sivulta tuli vastaan taas kommunikointikeinoja niin keksin aakkostaulun ja tein sitte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit