Itsenäinen liikkuminen ja avun pyytäminen

Nyt on taas todettu. Minulle tulee se etten osaa mennä. Tänään tiesin tasan tarkaan minne tulin, mutta kun takaisin olin menossa niin en osannutkaan. En jotenkin muistanut mistä olin tullut. Tultiin kyllä kysymään aika pian etsinkö jotain. Lukkiuduin jonkin verran. Ei ollut MITÄÄN keinoa millä olisin voinut asiani kertoa. Ei kännykkää, ei kynää tai paperia. Oli vain ranneke jossa nimi. Paljon sekin auttaa. Enkä pystynyt kertomaan etten tiedä mistä olen tullut. Onneksi alettiin kysymään kyllä/ei kysymyksiä ja sitten aika nopeasti saatiin selville missä pitäisi olla.

Olen ollut tänään aika väsynyt. En ole tottunut heräämään niin aikaisin aamulla. Ehkä aikaisin herääminen sitten jääkin päälle, toivottavasti. Mutta en usko. Kun kuitenkin joudun valvomaan pidempään.

Ja kun en aina tiedä onko kyse "oikeasta muistamisesta" vai ahdistuksesta, kun jos en muista niin samantien voi alkaa ahdistaa ja toisin päin. Ahdistus vie muistin. On se haastavaa.

Muuten minulle kuuluu hyvää. Nukuin viime yönä aika hyvin. Edeltävä yö oli sitten vaikea. Siitä en edes paljoa muista mutta katsoin aamulla kirjoitukset.