Katson välillä päiviä kauan olen jo jaksanut. Nyt on enää todella vähän! Kaikkein huonoimpina hetkinä juuri ajattelen että olen paljon jaksanut.
Juuri tänään kuulin että miten hävettävää on kun en osaa puhua ja minua imitoitiin. Ahdisti. Enemmän kuin ennen, mutta se menee aina ohi. Tiedän sen. Mutta aina se tuntuu ikävälle. Ihan joka ikinen kerta minun tekisi mieli lähteä pois, mutta sitten äidilleni tulisi tunne "tämä onnistui, teen näin enemmänkin". En väitä etteikö nyt tekisi paljoa, mutta sitten tekisi vielä enemmän. Onneksi kohta on syksy ja tämä kaikki on silloin ohi. Ja kun ne sanat mitä kuulen ei paranna Mutismia. Ehkä ei mikään paranna. Mutta olen toisaalta oppinut elämään asian kanssa. Ehkä se riittää.
Mutta edelleen ajattelen "puhumattomuus ei ole ongelma minulle, ei pitäisi olla sinullekaan ja jos on niin et ole minun arvoinen" :-) kyllä huomaan ketä se häiritsee.
Kuvan lähde: http://harrinvalmennus.fi/referenssit/
Siis ymmärsinkö oikein että äitisi sinua kiusaa sanomalla että puhumattomuutesi on hävettävää?
VastaaPoistaKyllä ymmärsit... valitettavasti :-( Mutta nyt enään niin vähän aikaa jäljellä tätä kesää että jaksan, on pakko jaksaa. Ehkä ensi kesälle keksittävä jotain.
PoistaUskomatonta käyttäytymistä omalta äidiltä! :(
VastaaPoistaNiin on. Se on melkein päivittäistä useamman kerran kuitenkin. Mutta aina lasken vain päiviä siihen milloin tämä loppuu :-)
PoistaTarkoitatko sitä, että ei tarvitse enää sietää äitiä, kun koulu alkaa? Miten muut perheenjäsenesi suhtautuvat mutismiin? Onko sinulla muuten ketään mutistituttuja?
VastaaPoistaJuuri sitä mimä tarkoitan. Minä odotan sitä todella paljon. <3 ehkä ainoastaan yksi sisaruksistani suhtautuu Mutismiin ihan normaalisti. Se vain on ja sillä selvä. (Minulla on sisaruksia useita) ei taida olla tuttuja kenellä on Mutismi, on aika harvinainen kuitenkin. Kirjoittelen joskus harvoin erään nuoren naisen kanssa kenellä on myös Mutismi, mutta en voisi sanoa että tunnen hänet
PoistaTuntuu, että perheesi suurin ongelma on epätietoisuus. Kun sinulla nyt kuitenkin on diagnoosi, niin eikö kukaan alan ammattilainen ole yrittänyt selittää asiaa perheellesi? Lääkäri, psykologi, psykoterapeutti? Oletko muuten miettinyt psykoterapiaa? Suosittelen ilman muuta hakemaan Kelan kuntoutustukea, jos et ole vielä hakenut!
PoistaMitä tulee perheeseesi, niin eikö tilannetta parantaisi se, että he saisivat asiasta tietoa? Ensin kerrot äidillesi, että nyt sinulla on tärkeää asiaa, ja sitten isket hänen eteensä jonkin asiasta kertovan, luotettavasta lähteestä olevan artikkelin. Tilanne nyt tuskin voi ainakaan pahentua, ja ainakin näin ulkopuolisen silmissä suurin ongelma perheesi suhteen vaikuttaa olevan se, et he eivät ymmärrä mutismia, ehkä juuri siitä syystä, että he eivät tiedä siitä mitään?
Diagnoosi on vain paperilla kirjoitettuna... Meinasin nyt tänä iltana kirjoittaa jollekin lääkärille kysyäkseni voiko mitenkään auttaa
Poista