On eläinterapioita ja se on varmasti joidenkin kohdalla toimivaa. Eläimen kanssa voi olla jopa luonnollisempi eikä jännitä. Ja samalla voi saada yhteyden ihmiseen. Joskus muutama vuosi sitten käytiin psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa aina katsomassa sen hevosta ja sain silittää, harjata ja ratsastaa. Alussa en edes hevoselle kuiskannut mutta sitten juttelin varovasti sille ja lopulta myös tälle psyk.sairaanhoitajalle. Kerroinkin myöhemmin että puhuin jo aiemmin hevoselle, en muista mitä vastasi.
Varmaan ratsastusterapiaa käytetään aika paljon Mutismin hoidossa. Jostain olen saanut sellaisen käsityksen.
Eläimet jotenkin aistii milloin niiden on oltava missäkin. Kissat ja koiratkin. Mutta ehkä etenkin kissat. Ei niille pysty valehtelemaan. Ihmiselle ehkä vielä pystyy jollain tavalla. Ei kuitenkaan kaikille.
Katsoin syksyn lukujärjestyksen, se oli virhe. Näkyi kuitenkin jo jouluun asti. Tieto auttaa, mutta toisaalta siellä oli tosi paljon musiikkia. Ne tunnit on ollut minulle kautta aikojen pahoja. Siis liikuntatuntien lisänä. Jotkut mutistiset saattavat pitää siitä kun pääsee laulamaan, ehkä äänettämästi. Mutta minä en pidä. Äänet ahdistaa, ihmiset ahdistaa, tila ahdistaa... No toivotaan että tulisi myönteinen päätös avustajaan niin voisin päästä koulun läpi!
sunnuntai 2. heinäkuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie...
-
Sain tämän idean eilen kun selasin nettiä, jostain sivulta tuli vastaan taas kommunikointikeinoja niin keksin aakkostaulun ja tein sitte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit