En ole kirjoittanut moneen päivään

On ollut tarkoitus kirjoittaa. Se kuitenkin aina jää. On ollut niin paljon kaikkea ja sitten olen illalla niin väsynyt. Eikä toisaalta ole kiinnostus riittänyt. Tai tietenkin tykkään tätä blogia kirjoittaa, tykkään ihan todella paljon. Mutta olen ollut nyt väsynyt. Päivät vaikeita. Illalla sitten en enään halua asioita ajatella.

Nyt on päivittäistä kotona kiusatuksi tuleminen. Sen huomaa jo kaikki. Mutta koitan olla välittämättä. Koitan olla kuulematta. Jos ottaisin kaiken itseeni niin olisin melko varmaan huonommassa kunnossa kuin nyt. Nuorempana tämä oli vaikeampaa, en ollut vielä oppinut olemaan etten ota kaikkea itseeni. Mutta jos ne sanat tulisivat joltain muulta niin saattaisi se olla taas pahempi. Ehkä se pitää kaikkia ihmisiä vastaan ns.rakentaa uudelleen. Äitiäni vastaan olen rakentanut. Siihen meni aikaa vuosia. Ja se ei ole todellakaan mennyt hukkaan. Toivon kuitenkin vielä joka päivä että joskus tulee sellaonen päivä ettei sitä suojaa tarvitse. Vaikea kuitenkin uskoa että sellainen päivä tulee. Ainakaan muutamaan vuoteen.

Onneksi on viikonloppu. Pidän sitä jotenkin rajana. Sen jälkeen alkaa aina uusi viikko ja uusi mahdollisuus. Ehkä seuraavalle viikolle on jotain parempaa luvassa. On ajateltava kuitenkin positiivisesti. Ehkä jokaisessa päivässä on jotain parempaa kuin edellisessä?