NEGATIIVISUUS VAROITUS!
Tämä päivä on ollut vaikea. Oikeastaan vain kun keskityn kunnolla johonkin "omaan" niin pystyn rentoutumaan. Muuten on koko ajan huono olo. Ahdistaa. Muut kuiskivat, tuijottavat, ilveilevät. Siis KOTONA!! Sitä samaa mitä oli koulukiusaaminen. Tulee niin ne muistot mieleen. Vaikka olen alkanut sillein "unohtamaan". Eihän sitä oikeasti koskaan unohda. Mutta ei enää kauaa! Ja ensi kesälle jos olisi joku muu ratkaisu. Ei ihmisen mieli tälläistä jaksa.
Olen kyllä katkera! Olen pettynyt ja suunnattoman vihainen! Itselleni ja kaikelle tälle! Miksi en voi olla normaali? Elämä olisi paljon helpompaa. Kuka valitsee tälläisen itselleen kun voi mukamas valita... Ei KUKAAN valitse. En halua että kukaan joutuu tätä kokea.
Oikeastaan se tunne mikä aina tulee niin se sattuu fyysisesti. Mutta se henkinen kipu on miljoona kertaa pahempi. Voisin ennemmin ottaa fyysisen kivun. Vaikka sitäkin on vähän. Sattuu jotenkin rintaan. Vai onko se kipua, onko se jotain muuta?
Jos sormia napsauttamalla pääsisin eroon paniikkihäiriöstä, Mutismista ja sosiaalisten tilanteiden pelosta niin tekisin sen. Tekisin sen nyt heti! Se olisi minun unelma. Se olisi ainut unelma. Jos saisin yhden toiveen niin se kuuluisi niin että olisin terve.
Tää on taas niitä joihin ainakaan minä en voi sanoa muuta kuin, että voin YRITTÄÄ kuvitella miltä tuntuu.
VastaaPoistaViisikymppisenäkin jokaisen poissaolokohtauksen jälkeen tunnen itseni turhaksi, rasitteeksi, taas toi saa hävetä mua. Kotona kun oon, itkettää, kun oon rasite.
Jos joku antaisi mahdollisuuden, vaihtaisin: antaisin tän epin pois ja palaisin vanhaan elämään - työhön ja harrastuksiin.
Oon sanonut tän varmaan jo monta kertaa, mutta musta tuntuu NIIN pahalta sun puolesta. Vaikka itsestä tuntuu tuolta miltä tuntuu, niin se on vain omien korvien välissä, se ei johdu kenestäkään läheisestä. Siksi en voi mitenkään ymmärtää, että sun läheiset käyttäytyy noin kuin kerrot sua kohtaan. Se on niin käsittämätöntä. Jos siksikin tarvitsisit jonkun jolle voisit avautua, uskoutua ja jonka kanssa voisit mahdollisesti yrittää korjata välejä läheisiisi.
Tiedän, täältä on helppo huudella neuvoja ja ohjeita, olen varmaan sen ennenkin sanonut (laita se mun muistiongelman piikkiin, jooko), mutta selvästikin tarvitset jonkun ulkopuolisen apua <3
Itselle tulee yhtenä keinona kokeilla korjata tilannetta kotona kirjoittaa heille kirje? Kertoa tunteistasi avoimesti vähän samaan tapaan kuin kirjoitat täällä blogissa meille tuntemattomille.
Ehkä olet jo kokeillutkin sitä - valitettavan huonoin tuloksin ja siitä olen todella surullinen, pahoillani ja ennen kaikkea vihainen. En vaan voi ymmärtää.
En tiedä mitä muuta voisin sanoa kuin, että koeta jaksaa, Lpasihentoinen <3
Sait minut melkein itkemään! Ihana kommentti! Ihania ajatuksia <3
PoistaOlen meinannut kirjoittaa useamman kerrankin kirjeen, mutta päätinkin lopulta sen olevan maailman huonoin idea. Pelkään liikaa. Olen kai jonossa psyk.polille uudelleen tai kysyn sitä kohta lääkäriltä ja pyydän lähetteen. Tosin, koska en ole kuoleman vaaraksi kenellekään niin jono on pitkä
Kiitos <3
PoistaJa anteeksi - unohdin vaihtaa käyttäjänimen; olen siis aiemmin kommentoinut nimellä Otus Scops, sillä olen koettanut päivittää sitä epiblogia, mutta en vain saa sitä päivitettyä.
Kirjoitusvirheenkin huomasin nyt, noloa... Mutta tällaista tämä on :)
Kävinkin katsomassa sitä nyt pitkästä aikaa. Mitä väliä on pienillä kirjoitusvirheillä? No ei mitään :-)
PoistaAhdistuneisuus on raskasta ja se kuluttaa elämänlaatua ihan liikaa. Siksi ajattelen, että toistuvasta ahdistuksesta, paniikista kärsivät tarvitsevat myös lääkitystä ja säännöllistä kuntoutusta, jonkinlaista terapiaa. Joten lämmöllä suosittelen, että pyydät itsellesi kunnon hoitoa.. Toivon sulle uskallusta tarttua tähän haasteeseen ja katsomaan, mitä tätä kautta voisi vielä sulle avuksi löytyä. Tsemppiä täältä!
VastaaPoistaLaitoin lääkärille viime yönä sähköpostia, ei ole vastannut, eikä OmaKannassa näy mitään.
PoistaKoita jaksaa, kaikesta huolimatta.
VastaaPoistaMinkälainen lääkitys sulla on? Voisiko miettiä jotain uudenlaista lääkitystä? Suurin ongelma tosin tuntuu olevan perheesi, joten olisi kyllä hyvä, jos ensi kesänä voisit asua jo omillasi, eikä tarvitsisi sietää noin negatiivista ympäristöä.
Olen lukenut, että fluoksetiini auttaisi tehokkaimmin selektiivisessä mutismissa ja sosiaalisten tilanteiden pelossa.
Minulla on serotoniini pohjainen lääke. Sitäkään ei nykyään oikein hyväksytä. Mutta ilman sitä en enään olisi tässä. Muutaman vaikean jakson aikana nostettu, enään ei voi nostaa.
Poista