Nyt kerroin vihdoin totuuden terveydenhoitajalle, kerroin että kaikki ei ole hyvin. Ennen vastasin kuulumisiin "Ihan hyvää". Mutta nyt, eilen illalla päätin että on pakko kertoa totuus ja sitten kerroin. Laitoin viestiä ja jo tänään alettiin asiaa selvittämään, en kyllä mitään ymmärtänytkään, mutta ainakin alkuun on saatu kaikki, tai ainakin jotain.
Huomenna on torstai... Onneksi ei vielä perjantai, en olisi valmis menemään kotiin. Jotenkin, siellä olisi huono, en tiedä. Siellä kun en koe olevani oikein. Se on vaikea kertoa. Haluaisin että olisi jo monta vuotta eteenpäin ja tämä kaikki olisi ohi. Mutta onko varma että tämä menee ohi? Tai minkä verran tämä menee ohi? Tuskin ainakaan kokonaan, mutta edes osittain, sitten joskus. Ja kuitenkin kaikki on vielä hyvin rajoittunutta. Ei ainakaan vielä laaja-alaista.
Ehkä aiemmin ahdistus koski vain esimerkiksi liikunta tunteja mutta nyt se on laajentunut sen verran että se koskee kaikkia tunteja. Kun en voi mennä sinne... En tiedä mistä se tulee... Kukaan ei tiedä, ja kukaan ei sitä välttämättä koskaan saa tietää. Mikä minulla edes on? Mikä johtuu mistäkin, on niin paljon kysymyksiä joihin haluaisin vastauksen.
Tänään kyllä olin aika hyvin tunneilla, mutta päivällä jumiuduin taas ihan täysin, kaikki meni ohi enkä enää meinannut ymmärtää puhetta, olin varmaan ajoittain taas jossain muualla. Kaverini kysyikin haluanko huoneeseen, mutta joku muu sanoi että ollaan nyt loppuun asti. Sen tunnin jälkeen kun pääsin huoneeseen niin nukahdin kai saman tien. Se jumiutuminen oli taas ihan fyysinen. Aina ei mene niin pahaksi.
Tänään olen ollut oikeastaan koko illan kaverini kanssa. Mutta koulupäivän jälkeen olin yksin kun sen ajan tarvitsen kuitenkin. Jotenkin pystyin unohtamaan siksi aikaa kaiken, mutta näin yötä kohden taas tulee mieleen. Niin se menee aina.
Hyvää yötä nyt kuitenkin kaikille. Ensi kertaan.
Kuvan lähde: http://kuvakisa.ning.com/photo/aurinko-nousee-300
Hieno juttu, että sai "pään" auki terveydenhoitajan kanssa. Jospa asiat lähtisi siitä pikkuhiljaa selkiytymään.
VastaaPoistaJäin miettimään tuota sinun viikonlopun kotiinmenoa. Onko sinun pakko mennä kotiin? Vai voisitko jäädä sinne koululle, asuntolaan viikonlopuksi? Onko siellä ketään henkilökuntaa viikonloppuisin? Tai ketään kehen voisit tarvittaessa tukeutua?
Ajattelin vain asiaa siltä kannalta, että jos voisitkin jäädä koululle/asuntoolaan viikonlopuksi edes silloin tällöin, silloin kun kotiin meno ahdistaa eniten. Ehkä kotiin meno seuraavana viikonloppuna olisi helpompaa.
Toivon, että asiat jatkaa selkiintymistä; koeta saada selvitettyä asioita lisää terveydenhoitajalle, joohan.
Halauksia <3
Koululle ei voi jäädä viikonlopuksi, on kiinni pe iltapäivästä ma aamuun. Joka perjantai on sama etten haluaisi mennä kotiin, mutta kuitenkin jotenkin se menee ja sitten onkin jo taas maanantai. Ei se onneksi kestä kauaa. Ja ajattelen että olen kuitenkin jaksanut esimerkiksi kesänkin niin miksi en jaksaisi viikonloppua?
VastaaPoista