sunnuntai 6. elokuuta 2017

Huomenna alkaa viimeinen lomaviikko


Välillä tuntuu että aika menee kuin kuvan kellossa, aivan miten haluaa ja en edes tiedä missä vaiheessa se on. Enkä tiedäotä haluaisin. Ahdistaa nykyhetki, ahdistaa tulevaisuus. Mitä ihmeen järkeä tässä on?

Mutta vihdoinkin. Kohta pääsen pois. Ihanaa. Nyt on mennyt melkein koko kesä jo ohi. Nyt tämä alkaa olemaan ohi. Olen niin onnellinen, toisaalta en kuitenkaan. Sitten tulee taas toisenlainen huonous. Mutta se on ehkä parempi silloin. Eihän sitä voi tietää.

Suunnitelleen vuosi sitten kirjoitin melkein ihan samalla aiheella, ellei ollutkin samalla aiheella blogikirjoituksen. Ja tuntuu että vasta olisin senkin kirjaittanut ja nyt kirjoitan jo tätä. Aivan vasta kirjoitin miten ahdistaa alkava kesä ja Mutismin olemassa olo kotioloissa kun sielläkin alkaa jonkin verran menemään huonompaan.

Facebookissa on selektiivinen mutismi ryhmä. Siellä meinasin tässä kuussa pitää aiheesta liven. Ihmiset saisivat kysyä mitä haluaisivat ja minä vastaisin. Ehkä kirjoittamalla suoraan nettiin tai näyttämällä paperilta. :-)

Kuvan lähde: https://www.avaruus.fi/uutiset/kosmologia-ja-teoreettinen-fysiikka/aika-kulkee-nopeammin-33-senttimetria-korkeammalla.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hyväksyn vain asialliset kommentit

Lehtijuttu

Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...