En ole yhtään leiri-ihminen

Minua jo oikeastaan tämän kirjoitus ahdistaa, ajatus ja kaikki. En voi sietää leirielämää. Olen siellä niin ahdistunut. Ensi viikolla on meidän luokan ja muiden samaa alaa opiskelevien yhteinen leiri. Nyt olen siellä yötä. Tarvitsen omaa aikaa. En jaksa. Ja sitten alkuun on melko varmaan taas jotain toimintaa. En PYSTY osallistumaan. Pelkään liikaa. Haluaisin ehkä johonkin osallistua. Mutta en uskalla. Se on vaikeaa. Ja sitten siitä voi tulla sanomista. Mutta ei se ole minun vika.

Saan kuitenkin oman huoneen. Se auttaa todella paljon. Eli saan yörauhan edes.

En edes oikein ymmärrä tämä ideaa. Ehkä suurin osa siitä tykkää. Mutta miksi. Se on kuitenkin merkitty vapaaksi valinnaksi. En tiedä. Minulla niitä poissaoloja kuitenkin on sen verran ettei tarvitse tulla.

Ja ne jumiutumiset minua pelottaa. Joka kerta jään jonnekin ja nyt etenkin kun on vieras paikka niin ei ole sitä "turvapaikkaa". Se kun ei vain voi toimia. Ehkä tiedän mitä on, mutta kun ei vain toimi. Se on vaikea kertoa ja ymmärtää. Myös kommunikointi voi lukittua. En voi kertoa välttämättä millään tavalla mikä on.

Toivottavasti se olisi nyt vain nopeasti ohi. Se kestää kuitenkin vain kaksi yötä. Se oikeastaan on onnistuttava.