Nyt on ollut harvinaisen mukava viikonloppu. Kukaan ei sanonut missään vaiheessa ikävästi! Vaikka oma mieli olikin ajoittain mitä oli. Mutta nyt on vähän parempi. On kuitenkin ollut taas ihminen kenelle pystyin kertomaan jälleen kerran. Tätä ennen on ollut tosi monta kertaa ja toivon jatkossa että periaatteessa kertoja tulisi. Tämä ihminen on ollut elämässäni kaikista pisimmän ajan, olisikohan nyt vähän yli 5 vuotta. Kaikki muut aina jossain vaiheessa lähtevät syystä tai toisesta.
Kuitenkin olen kokoajan jollain tavalla ahdistunut. Aika menee niin nopeasti... Tänään olen kyllä saanut omaa aikaa ja tiedän että huomennakin saan, mutta sitten en tiedäkään. Aika voimakkaasti kuitenkin olen kertonut että tarvitsen sitä aikaa. Muuten jaksaminen loppuu ihan täysin, ei siinä ole järkeä. Oma huone on täysin ehdoton ainakin. Siellä on kuitenkin rajallinen määrä huoneita. On kuitenkin oma huone luvattu minulle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to... -
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie... -
Tämä odotus alkaa tehdä mut aivan hulluksi. Mutta ymmärrän että on vaikea löytää sopiva paikka, sopiva yksikkö, sopiva yksikkö ja siihen sa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit