Uusi lääke aamussa on auttanut, vaikka en sitä viikonloppuna ja lomalla otakaan. Auttaa sitten paremmin päivinä kun tarvitsen.
Ainoastaan yhtenä iltana (en muista kumpana) taas haukuttiin jotain. En muista myöskään mitä. Ei sitä välttämättä edes kannata yrittää muistaa, olkoon. Aina niissä hetkissä tulee kamala ikävä pois kotoa. Mutta alkusyksystä itkin usein että haluan kotiin. Myös viime keväänä.
Huomenna vapaapäivä ihan kaikesta. Siis oikeasti kaikesta ja kaikista. IHANAA! Milloinhan viimeksi ollut. Siis ilman mitään syytä. Yleensähän syynä ahdistus tai epilepsia. Huomenna muuten vain vapaa. Mitähän sitä keksisi? Tai laskuthan olisi ja sähköposti asioita. Olisikin niihin hyvä oma aika ja rauha.
sunnuntai 5. marraskuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie...
-
Tämä odotus alkaa tehdä mut aivan hulluksi. Mutta ymmärrän että on vaikea löytää sopiva paikka, sopiva yksikkö, sopiva yksikkö ja siihen sa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit