Se olisi LOMA nyt!

Ja jälleen juuri sopivaan aikaan sattui loma. En olisi jaksanut enää yhtäkään päivää, tai iltaa ehkä ennemmin. Kun minulla ei oikein ole enää ketään kenen kanssa olla, syitä on tähän useita.

Eilinen oli tosi vaikea ilta minulla. Päivä oli mennyt kohtalaisesti, mutta jossain vaiheessa, ennen puolta päivää oli annettu lääke ahdistukseen ja se tietenkin sitten alkuun rauhoitti sen verran että pystyin olemaan tunnilla ja lopulta en enää jaksanut, vaan väsyin. Ei mitään järkeä siis silloin siinä olla.
Ilta oli sitten tosi vaikea tämän takia, kun en ollut koulussa, mutta iltaa kohden piristyin. No, enpä kauaa sitten hyvällä tuulella pysynyt. Ihan järkyttävä ahdistuskohtaus, en tiedä oliko elämäni pahin vai toiseksi pahin. Mutta paha kuitenkin, enkä uskaltanut pyytää apua, enkä saanut olla kaverini kanssa, sitä en ymmärrä että MIKSI! Se minua ärsyttää.
Tapauksessa oli varmaan ymmärryksen puutetta, ehkä molemmin puolin. Mutta tiedostan sen että otan asiat liian henkilökohtaisesti.

Lomallahan on tarkoitus mennä Peurunkaan, enää muutama yö. Maanantai aamuna lähdetään. Kotonta varmaan lähdemme jo aikaisin aamulla ja sitten junalla Jyväskylään, jatkosta en tiedä, mutta sen tietää siskoni. :-D se on hyvä että sentään joku tietää jotain, kun itse ei tiedä ja luotan siihen että tietää ja jos ei tiedä niin sitten ei voi asialle yhtään mitään. Ollaan siellä yötä ja päästään useana päivänä uimaan. IHANAA.

Olen aina ollut sitä mieltä että keskimmäinen lomaviikko on paras, niin kuin täällä se on keskellä, viikko 9. Syysloma viikkoa en muista, mutta sekin on tietenkin keskellä.

Olen nyt muuten kuitenkin kai saamassa avustajaa, siitä enemmän kun tiedän.

Mahtava viikko!

Siis vihdoin! Mulla on ollut aivan mahtava viikko! Näin hyvää viikkoa ei ole ollut varmaan yli kuukauteen! Tietenkin olen ollut väsynyt kun joutunut heräämään aiemmin kun olen tottunut, mutta eiköhän sekin mene aikanaan ohi. 

Asuntolassa menee myös paljon paremmin, tällä viikolla ei kertaakaan tullut ikävää kohtaamista, toivottavasti ei ole kuitenkaan vielä liian aikaista sanoa asiasta, mutta toisaalta en usko kun olen jutellut pomon kanssa asioista. Kysyin alkuun että saanko puhua suoraan ja sain niin sitten kerroin kaiken. Vaikka se oli jo silloin loppu. 

Poissaoloja ei tullut tällä viikolla kun ehkä 1-3. Wilmassa niistä ei vielä näy yhtään. Mutta ennen niitä oli viikossa varmaan yli 10. Eli tilanne on siitäkin korjaantunut paljon. Tai kaverini avustaja on huolehtinut ihan tosi paljon ja luokkalaiseni että olen ajoissa paikalla. Meillä on järjestäjä kenelle se kuuluu, tällä viikolla oli sellainen joka tuli jokaisella kerralla kysymään tulenko, useimmilla kerroilla tulinkin, tai jos oli vielä jäljellä jotain niin antoi tehtävän toiselle.

Laitetaan ehkä se avustaja hakemus vapaa-ajalle menemään, en tiedä. Siskoni tulisi siihen, jos siis menee läpi. Olisi kiva käydä kaikkialla vesipuistoissa ainakin, Serenassa sitten kesällä. Sinne pääsee avustaja ilmaiseksi. Junasta en oikein tiedä, kun jossain puhutaan näkö- ja liikuntavammaisista ja jossain taas yleisesti avustajan tarpeesta. Joihinkin paikkoihin ei ilmeisesti tarvitse mitään todistusta että on avustaja, mutta toisiin taas tarvitsee. Olisi ehkä kiva mennä johonkin huvipuistoon myös, en välttämättä niinkään kaikkiin laitteisiin haluaisi mutta onhan niissä joitain kivoja. Niihin kai yleensä pääsee avustaja ilman maksua, tietääkseni.

Tulkkaushakemuksen valitus on myös mennyt KELAan, päiväyksellä 6.2. Mutta eihän siellä ole uusia lausuntoja sisällä, on vain korjatut hakemukset, kun edelliset oli kai hieman väärin. En tiedä sitä aikaa kun lukee taas kuusi viikkoa, mutta niissä on kaksi viikkoa, kai siellä on edelleen se vanha merkintä jäljellä. Ja voihan tässä mennä taas se seitsemän niin kuin viimeksi. Sinne taidettiin kyllä täyttää ihan uusi paperi myös. Äiti täytti osan ja yksi rasti jonka itse laitoin oli mennyt väärin. Niin piti täyttää koko paperi uudelleen. 

Enää viikko koulua ja sitten loma, tuntuu oudolle kun en ole itse ollut koulussa kun kaksi viikkoa joulun jälkeen ja nyt tulee kolmas ja sitten taas alkaa loma. Mutta sitten lomalla maanantaina tulee olemaan niin kivaa ettei mitään rajaa. :-) ja se kestää keskiviikkoon asti, muistaakseni. Olen ollut muutaman kerran aiemminkin Peurungassa, mutta en oikein muista millainen se oli. Edellisestä kerrasta ei edes ole kovin kauan aikaa, tai en tiedä, kun tämä aika menee niin tavattoman nopeasti. Kohta on jo kesä.

Kuvan lähde: http://career-intelligence.com/wp-content/uploads/2014/01/stay-positive.jpg

Kuulumisia pitkästä aikaa

Nyt jos saisin jotain aikaseksi kirjoitettua, tässä kun on ollut tosi paljon kaikkea, on positiivista ja negatiivista. Kirjoitan nyt jotain vähän mitä tältä ajalta muistan. Vähän pitää jo edellistä kirjoitusta katsoa, mitä sinne olen kirjoittanut ja mitä sen jälkeen on tapahtunut.

Saan olla nykyään kotona oma itseni ja samoin kaupassa, nykyään nyökkäys ja hymy ovat aivan riittäviä keinoja sanoa "Hei" tai "Kiitos" Onneksi, tuntuu niin helpottavalle, ehkä se jotenkin isälle saattoi olla kuitenkin kaikkein oudoin asia, mutta ei hänkään asiasta ole mitään sanonut, onneksi.

Eli viimeksi kirjoitin pääasiassa KELAsta ja siitä että lähdin asuntolasta. Nyt siitä on mennyt kohta jo neljä viikkoa, nyt edellisenä maanantaina kävin kyllä jo koululla ja olisin halunnut mennä sinne pomon puheille, mutta ei kerennyt ottaa vastaan ja sitten väsyin lopulta. Huomenna aion mennä, ei asiat ratkea jos niitä ei kerro jollain tavalla. Onneksi tämä pomo on ihana ihminen, uskon kuitenkin ettei keskustelusta tule kuitenkaan mikään maailman helpoin, joudun kuitenkin pitämään kiinni omasta ajatuksesta ja siihen kun sanotaan vastaan niin se karkaa minulta todella helposti ja menen toisen ajatukseen mukaan. Mutta ajattelin että pyydän alkuun että saisin kertoa kaikki mitä on ja sitten vasta olisi toisen vuoro.

Alkukuusta näin pitkästä aikaa nuorisotyöntekijää ja hänen koiraansa, ai että oli ollut ikävä, edellisestä kerrasta oli varmaan vajaa kolme vuotta. Alkuun sekin oli enemmänkin ilmeillä ja eleillä tapahtuvaa kommunikointia, sitten yhdellä sanalla ja lopulta lauseilla, vaikka ollaan juteltu ennenkin, oli vaan ehkä liian pitkä väli nyt viime kerrasta.
Samana päivänä iltapäivällä liukastuin ja löin pään maahan. Ei sillä hetkellä sattunut, mutta vähän myöhemmin alkoi sattumaan ja tuli tosi huono olo, ja ei kun taas päivystykseen. (oli kyllä vasta toinen tänä vuonna, mutta sen jälkeen tuli vielä kaksi lisää) Lääkäri oli tosi outo. Siskoni vei minut sinne ja olin kirjoittanut vastaanottoon valmiiksi lapun asiasta. Kotiin laittoivat ohjeena tulla takaisin jos tilanne huononee tai oireet uusii. (taisi kyllä olla jo niin huono välillä että jos siitä olisi huonontunut niin olisi mennyt taju) Siskoni sitten kai kerran herätti yöllä ja myöhemmin heräsin itse huononevaan oloon kahden aikaan, koitin soittaa äidille, ei vastannut. Sitten puoli neljän jälkeen minulla ei ollut vaihtoehtoja kun laittaa hätänumeroon tekstiviesti. Ja se muuten toimii tosi hyvin! Sain nopeasti vastauksen ja ohjeita jo viestillä. Oli ehkä elämäni kamalin yö. Ja aamulla vieras neurologi, edes tämän kerran olisin toivonut että olisi ollut tuttu niin olisi voinut katsoa myös sen puheen kun se meni minulta hetkellisesti, useaksi päiväksi. Olin vielä seuraavaan päivään valvonnassa, maanantaina halusin kouluun. Olin tunneilla kai 3 tuntia ja loput 2 lepäämässä, tai toisen niistä terveydenhoitajan sovitulla käynnillä. En sitten saanut jatkaa viikkoa vaan laittoivat terveyskeskukseen ja sitä kautta takaisin sairaalaan. Pääsin taas kotiin seuraavana iltana. Nukuin alkuun aika paljon, mutta nyt ehkä enää sen normaalin verran.

Viikko tuntui oikeastaan aika lyhyelle, kun lähdin sitten perjantaina kaupunkiin ja sieltä kaverin luokse kun lauantaina mentiin Serenaan, siellä oli kivaa, oltiin siellä monta tuntia ja mustelmia tuli. Sieltä ei koskaan selviä ilman mustelmia vaikka miten yrittäisi varoa, mutta ei ne siinä haittaa. Käytiin myös Helsingissä kaupoissa ja syömässä, se ravintola oli aika täynnä, mutta ruoka oli todella hyvää. Ehkä se ihmismäärä minua hieman ahdisti, mutta koitin vain keskittyä siihen omaan juttuun. Olin odottanut tätä reissua monta kuukautta. Suunniteltiin jo että mennään loppukeväästä ihan vaan Helsinkiin kauppoihin tai jotain. Junalla tultiin pois niin säikähdin kun vaihtoi kulkemisen toiseen suuntaan, mutta siinä oli entisen koulun hoitaja joka sitten sanoi että se vaihtaa aina siinä kohdassa eikä ole mitään hätää, päästään kyllä kotiin, Ja niin päästiinkin, olin kyllä tosi väsynyt illalla ja nukuin koko yön tosi hyvin.

Seuraava reissu onkin Peurukaan hiihtolomalla siskoni kanssa, muistaakseni kahden yön reissu. Sitä ennen pitää ostaa joku kiva uimapuku. Katsoin Serenasta niin siellä oli tosi kalliita. Voisi kyllä periaatteessa tilata netistäkin kun kaupoista en löytänyt, kävin silloin perjantaina aamupäivällä katsomassa.