Kuulumisia pitkästä aikaa

Nyt jos saisin jotain aikaseksi kirjoitettua, tässä kun on ollut tosi paljon kaikkea, on positiivista ja negatiivista. Kirjoitan nyt jotain vähän mitä tältä ajalta muistan. Vähän pitää jo edellistä kirjoitusta katsoa, mitä sinne olen kirjoittanut ja mitä sen jälkeen on tapahtunut.

Saan olla nykyään kotona oma itseni ja samoin kaupassa, nykyään nyökkäys ja hymy ovat aivan riittäviä keinoja sanoa "Hei" tai "Kiitos" Onneksi, tuntuu niin helpottavalle, ehkä se jotenkin isälle saattoi olla kuitenkin kaikkein oudoin asia, mutta ei hänkään asiasta ole mitään sanonut, onneksi.

Eli viimeksi kirjoitin pääasiassa KELAsta ja siitä että lähdin asuntolasta. Nyt siitä on mennyt kohta jo neljä viikkoa, nyt edellisenä maanantaina kävin kyllä jo koululla ja olisin halunnut mennä sinne pomon puheille, mutta ei kerennyt ottaa vastaan ja sitten väsyin lopulta. Huomenna aion mennä, ei asiat ratkea jos niitä ei kerro jollain tavalla. Onneksi tämä pomo on ihana ihminen, uskon kuitenkin ettei keskustelusta tule kuitenkaan mikään maailman helpoin, joudun kuitenkin pitämään kiinni omasta ajatuksesta ja siihen kun sanotaan vastaan niin se karkaa minulta todella helposti ja menen toisen ajatukseen mukaan. Mutta ajattelin että pyydän alkuun että saisin kertoa kaikki mitä on ja sitten vasta olisi toisen vuoro.

Alkukuusta näin pitkästä aikaa nuorisotyöntekijää ja hänen koiraansa, ai että oli ollut ikävä, edellisestä kerrasta oli varmaan vajaa kolme vuotta. Alkuun sekin oli enemmänkin ilmeillä ja eleillä tapahtuvaa kommunikointia, sitten yhdellä sanalla ja lopulta lauseilla, vaikka ollaan juteltu ennenkin, oli vaan ehkä liian pitkä väli nyt viime kerrasta.
Samana päivänä iltapäivällä liukastuin ja löin pään maahan. Ei sillä hetkellä sattunut, mutta vähän myöhemmin alkoi sattumaan ja tuli tosi huono olo, ja ei kun taas päivystykseen. (oli kyllä vasta toinen tänä vuonna, mutta sen jälkeen tuli vielä kaksi lisää) Lääkäri oli tosi outo. Siskoni vei minut sinne ja olin kirjoittanut vastaanottoon valmiiksi lapun asiasta. Kotiin laittoivat ohjeena tulla takaisin jos tilanne huononee tai oireet uusii. (taisi kyllä olla jo niin huono välillä että jos siitä olisi huonontunut niin olisi mennyt taju) Siskoni sitten kai kerran herätti yöllä ja myöhemmin heräsin itse huononevaan oloon kahden aikaan, koitin soittaa äidille, ei vastannut. Sitten puoli neljän jälkeen minulla ei ollut vaihtoehtoja kun laittaa hätänumeroon tekstiviesti. Ja se muuten toimii tosi hyvin! Sain nopeasti vastauksen ja ohjeita jo viestillä. Oli ehkä elämäni kamalin yö. Ja aamulla vieras neurologi, edes tämän kerran olisin toivonut että olisi ollut tuttu niin olisi voinut katsoa myös sen puheen kun se meni minulta hetkellisesti, useaksi päiväksi. Olin vielä seuraavaan päivään valvonnassa, maanantaina halusin kouluun. Olin tunneilla kai 3 tuntia ja loput 2 lepäämässä, tai toisen niistä terveydenhoitajan sovitulla käynnillä. En sitten saanut jatkaa viikkoa vaan laittoivat terveyskeskukseen ja sitä kautta takaisin sairaalaan. Pääsin taas kotiin seuraavana iltana. Nukuin alkuun aika paljon, mutta nyt ehkä enää sen normaalin verran.

Viikko tuntui oikeastaan aika lyhyelle, kun lähdin sitten perjantaina kaupunkiin ja sieltä kaverin luokse kun lauantaina mentiin Serenaan, siellä oli kivaa, oltiin siellä monta tuntia ja mustelmia tuli. Sieltä ei koskaan selviä ilman mustelmia vaikka miten yrittäisi varoa, mutta ei ne siinä haittaa. Käytiin myös Helsingissä kaupoissa ja syömässä, se ravintola oli aika täynnä, mutta ruoka oli todella hyvää. Ehkä se ihmismäärä minua hieman ahdisti, mutta koitin vain keskittyä siihen omaan juttuun. Olin odottanut tätä reissua monta kuukautta. Suunniteltiin jo että mennään loppukeväästä ihan vaan Helsinkiin kauppoihin tai jotain. Junalla tultiin pois niin säikähdin kun vaihtoi kulkemisen toiseen suuntaan, mutta siinä oli entisen koulun hoitaja joka sitten sanoi että se vaihtaa aina siinä kohdassa eikä ole mitään hätää, päästään kyllä kotiin, Ja niin päästiinkin, olin kyllä tosi väsynyt illalla ja nukuin koko yön tosi hyvin.

Seuraava reissu onkin Peurukaan hiihtolomalla siskoni kanssa, muistaakseni kahden yön reissu. Sitä ennen pitää ostaa joku kiva uimapuku. Katsoin Serenasta niin siellä oli tosi kalliita. Voisi kyllä periaatteessa tilata netistäkin kun kaupoista en löytänyt, kävin silloin perjantaina aamupäivällä katsomassa.