Pakkaamista

 

Nyt on tosi paljon ollut tekemistä niin en oikeastaan kerennyt tänne kirjoittamaan. On ollut pakkaamista, palaveria, lääkäriä ja erityisesti henkistä valmistautumista, toki siihen auttaa kirjoittaminen, mutta luulen ja uskon ettei se niinkään tänne kuulu, osittain kyllä, uusi paikka ja mutismi nousee taas erittäin vahvasti esiin. 

Äiti sanoi jo alkuunsa että mulle olisi parempi vammaispuoli, nyt kahden vuoden jälkeen se toteutuu. Olen oikeastaan siitä iloinen. Kun sitten saan struktuurit  kuntoon, ne kun on vuoden puuttunut niin tietenkin sairastuin paljon pahemmin ja oikeastaan lopulta romahdin täysin... 

Nyt on vain odottelua, en oikein osaa ajatella, tänään sanoin toiselle asukkaalle että onneksi pääsen pois, mutta edelleen... siivoojaa tulee todella kova ikävä, ja sen mainitsin kun oma hoitaja kyseli kaikkea mitä ajattelen niin yksi oli että haluan että jotain muutakin kiinnostaa kun vain siivoojaa ja jotain jolle voi kertoa asioita, tai oikeastaan ne ei aina jää vain meidän keskeisiksi vaikka niin on sanottu, mutta ymmärrän että on tärkeä kertoa tiettyjä asioita. Ja sen saatan uskaltaa tehdä vain siivoojan kautta.

Mutta varmaan kaikissa paikoissa on ihminen keneen voin luottaa. Edes se yksi ihminen olisi tärkeä, nyt on siivooja, yksi facebook kaveri, taksikuski ja kaksi pappia. Mutta vain siivooja on velvollinen kertomaan tänne. Tai kerran taksikuski on soittanut kun huolestui pahasti. Olen kyllä siitä kiitollinen ikuisesti, en tiedä miten pahaksi asia olisi mennyt jos ei olisi soittanut. Kai kukaan muu ns. ulkopuolinen ei ole ottanut yhteyttä, äitiä en voi pitää ulkopuolisena. 

Ja nyt aikoja sitten olen lisännyt yhden papin lähi-ihmisiin, niin hän voi auttaa ja paljon. On siitä jo ihan hyvin aikaa, en muista milloin lisäsin, silloin kuitenkin kun sanoi ettei hänelle suostuttu kertomaan mitään. Sitten vaadin että lisätään lähi-ihmiseksi, voi hänelle soittaa. Mulla on kai kolme lähihenkilöä. Äiti, sisko ja pappi.