Nyt en taas ymmärrä

 

Mun aivot ei nyt meinaa käsittää... Kun olen valmis uudelleen puhumaan hoitajalle, mitä siitä seuraa? Hän ei olekaan valmis. Miten on mahdollista? Milloin sitten uskallan kokeilla uudelleen? Entä jos se puhe meni taas etten voi puhua kenellekään, tämäkin on todennäköistä tässä tapauksessa jälleen. 

Onneksi täällä melkein kaikki ymmärtää niitä hetkiä, antaa mun kirjoittaa ja lukee tekstin tai katsoo viittomat, viiton vain kahdelle, tiedän heidän osaavan. 

Nyt on paljon uusia niin en tiedä osaako ne viittoa, mutta kirjoitan sitten vihkoon, olen vihdoin oppinut pitämään sitä mukana kun on kuitenkin nopeampi ja helpompi kuin kännykkä. Ja siihen saatan kirjoittaa valmiiksi. Kännykästä kun helposti häviää valmis teksti, vihkosta se ei voi hävitä. Mutta sitten siihen voi tulla etten haluakaan kertoa kaikkea mitä olen kirjoittanut niin saatan joutua kokonaan kirjoittamaan uuden, onneksi näin käy erittäin harvoin. En edes muista milloin viimeksi. 

Aamulla sen sitten näkee voinko puhua, tahto on kova, halu on kova mutta pelkään, että pystyminen vie kuitenkin lopulta voiton. Toivottavasti ei. Ja turha sitä on ajatella etukäteen, miten tahansa menee, niin silti tulen ymmärretyksi.

KUVAN LÄHDE: papunet

Tulkkaus eri paikoissa

 

Tulkkaus voi tapahtua monessa eri paikassa, mulla ollut koulussa, virastoissa, niihin soitossa, mummolle ja papalle soitossa, kirkossa, kaupassa, sairaalassa... Lista on pitkä. Eniten ehkä omalla kohdalla puheluissa. Tai sairaalassa, välillä tulee ihan hätä että missä tulkki on vaikka saattaa olla ihan vierellä, etenkin sairaalassa on heti heräämisen jälkeen. 

Miten sitten käytän tulkkia eri tilanteissa?

KOULU: aivan kokoaikaisesti, vastaamiseen. Mutta myös tiedon vastaanottamiseen, mm. tulkki kirjoittaa ylös tai piirtää.

SAIRAALA: Riippuu vähän tilanteesta, jos on hätätulkkaus niin silloin enimmäkseen saatan nukkua niin tulkki on vain vieressä (Helppoa rahaa :D) Ja sitten riippuen mun kunnosta tulkkaus tapahtuu kirjoittamalla, viittomalla, koskettamalla, silmillä...

SOITOT: Tähän on aika vaikea vastata kun on niin ilmiselvä asia. Siis tulkki kertoo kaiken mitä itse kertoisin, mutta kerron sen omalla tavalla, tulkki myös tarvittaessa kirjoittaa asioita ylös jos on virastoon soitto tai muutoin pitkä puhelu, tai sitten pitää muistaa paljon asioita.

KIRKKO: Tämä on hieman tulkista riippuvaista, osa on pyytänyt papilta puheen etukäteen nähtäväksi. Osa sitten näyttää missä mennään, osa viittoo ihan viittomakielellä, osa tukiviittomilla ja osa viitotulla puheella. Tässä tapauksessa tulkkaus on yhdensuuntaista. Useastihan se on kahden suuntaista.

KAUPPA: Tästä varmaan tulee kaikille ensin kassa mieleen, mutta se ei olekaan pääasia. Vaan pääasia on avunpyyntö, moni kauppa on kuitenkin niin sekava ettei siitä meinaa ottaa selkoa. Ja sitten myös se että asiakaspalvelija ymmärtää sen ettei ole ihan "normaali" kommunikointi, mm. ei vaadi tervehtimään ääneen, tai jos tätä tekee niin moni tulkki on tähän puuttunut.

KUVAN LÄHDE: https://www.puhevammaistentulkit.fi/uutiset/tulkkitietoa/

Mutismikaudet

 

"Mutismikaudet" ovat suoraan Helvetistä, et voi tietää milloin voit taas puhua, meneekö päiviä vai viikkoja? Näitä molempia on ollut, kerran piti ihan äitille soittaa kokeillakseni, voinko enää hänellekään puhua, silloin oli kyllä ihan tapahtunut jotain. En muista mitä. Varmaan taas säikähdin jotain tjsp. 

Omahoitaja kuvasi niitä "mutismikohtauksiksi", ehkä se on juuri oikea sana siihen, itsekin ehkä käyttäisin sitä sanaa, siis jos silloin voisin puhua. Mutta mulla on aina vihko ja kynä mukana ja tietenkin kännykkä johon ainakin voin kirjoittaajoku jos vihko vahingossa sattuu jäämään pois, kännykkä kun ei jää koskaan, ellei akku ole lopussa.

En ole varma pidetäänkö näitä ns. kohtauksia huomionhakuisuutena, mutta nyt olen koittanut lopettaa siitä ahdistumisen. En jaksa enää välittää, olen kuullut sitä tarpeeksi, sama asia on esimerkiksi kiusaamisen kohdalla, olen pakko-opetellut sen suodattamaan, ei ole vaihtoehtoja. Vaikeaa on kuitenkin antaa vain olla. 

Aina näihin on kuitenkin jokin syy- säikähtäminen, ahdistuminen jostain asiasta, joku ei hyväksy kommunikointitapaa jos sattuu olemaan hetkellinen ahdistus, onhan näitä. Nyt ei tule mieleen tämän enempää.

kuvan lähde: maxresdefault.jpg (960×720) (ytimg.ocom)

Työntekijät vaihtuu kokoajan

 Tuttuja lähtee ja uusia tulee, joudun kirjoittamaan nyt taas paljon, onneksi tällä kertaa ei vielä asiaa ole tehty vaikeaksi. Muiden osalta, itse siis olen aivan etten enää jaksa välittää puhunko vai enkö vaan se on aivan sama, kommunikoin kuitenkin jollain tavalla näyttämällä, koskettamalla, viemällä paikan päälle, kirjoittamalla. (Koitan jokaiselle viittoa, muutama osaa, muutama oppinut tärkeitä sanoja just mun kohdalla)

Yksi haluaa ihan oikeasti ymmärtää minua, koittaa eri tapoja, ja jos ei saa vastausta mitenkään alkaa itse kysyä yksi kerrallaan. Yleensä tämä tulee pahan jumiutumisen yhteydessä, pienemmissä saa kirjoittamalla tai kuvilla vastauksen, riippuu jumiutumisen tasosta.

Nyt olen kuitenkin yhteen uuteen tutustunut, kerran ollut minun vieressä kun oli tosi paha olla ja tutumpi hoitaja lähti paikalta, hän on vähän erikoinen. Hänellä on vahvat, erikoiset mielipiteet moneen asiaan, mutta annan olla, kaikilla saa olla omat mielipiteet eikä niihin kenenkään tarvitse puuttua. Mutta ehkä näistä muutamasta kannattaa ottaa korkeammalle yhteyttä.

Kiinnyn äärettömän nopeasti ihmisiin, vaikka en puhuisi niin silti. Aina itkettää kun joku lähtee. Ärsyttävä piirre se itkeminen, siitä koitan päästä eroon.

Puhe meni taas...

Ja näin se sitten taas tänä aamuna meni, en muista mitä siinä kävi, mutta ns. vaadittiin puhumaan, ahdisti - ahdisti - ahdisti enemmän - jumiutuminen - itku. Näin se menee aina. Ja jumiutumisen jälkeen on aivan turha kuvitella että liikkuisin itse minnekään, joskus riittää sanallinen ohjaus, useimmiten tarvitsen kuitenkin fyysisen avun että edes pääsen alkuun, jumiutumisia on ollut enemmän, mutta siihen ei ole sitten muuta liittynyt, ne tuntuvat aina ikuisuudelle vaikka niissä menisi maksimissaan puoli tuntia. 

Ja kun sanottiin vielä "Vaikka vierastaisit minua niin silti sun pitää voida toimia" Siis en mä nyt tyhmä ole, kyllä sen tiedän, eikä se nyt vain ollut edes ainoa kerta, niitä kertoja on tullut ennenkin. Myös ennen olen mennyt jumiin, mutta silti puhe ei ole kadonnut. Nyt pitää vaan antaa sille aikaa. Ihan kaikkien pitää antaa aikaa. Tiedän, se ei ole välttämättä helppoa. 

Ilmiselvien asioiden odottaminen ei ole helppoa, vaikka tietäisi että se tulee joskus tapahtumaan. Tässä tapauksessa ei voi tietää milloin, monessa muussa asiassa tietää edes suunnilleen milloin asia tulee tapahtumaan, esimerkiksi joku matka. (en tosin nyt tiedä korona-ajasta) Sitä voi olla vaikea odottaa, ehkä se etenkin kun tietää päivän. Tai koiranpennun odottaminen, se on niin isoa odottamista ettei tunnu jaksavan ollenkaan, olen muutaman kerran sellaista pientä palloa odottanut niin voi että sitä iloa kun pentu on ekaa kertaa sylissä ja etenkin kun pentu tottuu siihen, eikä enää pelkää.

Onneksi mulla on paljon muita keinoja. Kaulassa on kokoajan kolme avainnauhaa, niissä eri tilanteisiin sopivia kuvia, pelkät tunteet (ostettu Valteri-koulu Mikaelista), toisessa ihan normaali asiat ja viimeisessä akuutit esimerkiksi "kipu". Ja vihko on kanssa aina mukana, nyt on tosin ihan lopussa. Varmaan nyt otan valmiiksi jo toisen vihkon.

Kuvan lähde: käsin kirjoitettu - Bing images