Uusia kavereita

 

Uusia ystäviä voi saada myös sairaalasta. Täältä olen saanut nyt kaksi varmaa. Molempien numerot on minulla, tai toista ei vielä kun ei osaa ulkoa niin kirjoitin itse vain paperille. Niin laittaa sitten viestiä. 

Yksi on välillä tosi ystävällinen ja sitten taas ei. En oikein ymmärrä. Joskus on tukena ja sitten peruu kaiken. Ei lähdekään kanssani ajamaan oikeutta. 

Mutta jos sitä tarvitsee ajaa niin onneksi on toinen ystävä joka puolustaa minua henkeen ja vereen. Eilen illalla piti kiinni ja silitti kun ahdisti niin paljon. Itkin ja huusin pahaa oloa. 

Huonekaveria nyt ei onneksi ole. Oli todella hankala olla. Hän vaihtoi omaan huoneeseen. En tiedä kauan olen yksin, mutta pääasia on nyt se että saan hetken olla ja levätä. Ei tarvi mennä yhteisiin tiloihin nukkumaan. Voin nukkua omassa huoneessa. Ei tarvitse aamusta iltaan ja illasta aamuun kohdata henkistä väkivaltaa. Sitä olen elämässäni tarpeeksi kokenut koulussa. Ehkä tämä on ns.lievempää kun osaan sanoa kunnolla tälle henkilölle vastaan. En jää tässä tilanteessa hiljaa. Onneksi en. Vaikka muutoin en puhuisi ollenkaan. Niin kyllä huoneessa tarvittaessa puolustan itseäni. Yhteisissä tiloissa mun ystävä puolustaa mua. ♡ eli yksin en jää

KUVAN LÄHDE: papunet

"En saa selvää kun et puhu"

 

Pelottavan nopeasti mennään siihen suuntaan etten enää voi tabletilla kommunikoida. Siis eilen muistaakseni vielä sai selvää. En kuitenkaan ihan dysfasiaan usko että olisi, saattaa olla lievä mutta kuitenkin.

Pitää tänään muokata asetuksista miten saa mahdollisimman "ihmismäisen" äänen tohon laitteeseen, nyt olen täysin riippuvainen siitä. 

Huomenna tulee tulkki melkein koko päiväksi jos Kela saa onnistumaan. 

Saan olla kiitollinen nykyteknologiasta, ilman sitä olisin aivan hukassa. En pärjäisi yhtään. En lainkaan. 

Tabletin avulla koitan pärjätä huomiseen. Huomenna tulkin kanssa. Ja jos asia hoituisi huomenna niin loppuviikkoon en enää tulkkia tarvitsisi. Luulen, että alkuun toimiikin ja viimeistään viikon päästä tarvitsen uuden tulkkauksen.

Kun en enää muille potilaillekaan voi puhua... Haluaisin paljonkin olla tekemisissä. Tykkään kyllä olla huoneessakin, etenkin kun toinen on jatkuvasti pois ja toinen on poissa tai nukkuu. 

Itsekin olen alkanut aika paljon nukkumaan. Ei vaan ole mitään tekemistä enää kun ei voi edes mennä pelaamaan korttia... 

Onneksi nyt on avustaja niin sen kanssa voidaan tehdä asioita ja se osaa aakkoset viittoa ja opetti mulle mukavan pelin jossa on vain kirjaimia.

Kuvan lähde: https://www.kuuloavain.fi/info/kieli-ja-kommunikaatio/kielellinen-erityisvaikeus/

"Jos sä et osaa puhua, mä en osaa lukea"

 

Että tällästä tällä kertaa... Niiku niin loukkaavaa sekä luku- että puhetaidottomille kun niitäkin on paljon...

Itse pidin tätä niin loukkaavana, että tein ilmoutuksen poliisille. Menee 2 arkipäivää-2 viikkoa että asia käsitellään, laitoin tämän kerran että haluan seurauksen. 

Mietin tässä nyt että onko mahollista tilata tulkki jokaiselle päivälle vaikka 10-18. Ihan sen takia että tulen ymmärretyksi tai ainakin alkuun jos voisi kertoa asiasta niin en tarvitsisi muina päivinä enää.

Käytän nyt iPadin sovellusta joka lukee tekstin ääneen. Ei sitten "tatvitse osata lukea" mietinpä vain miten voi olla hoitaja jos ei osaa lukea? Kuitenkin joutuu lukemaan raportit, joutuu lukemaan nimet, joutuu jopa lukemaan työvuorolistaa joka on varmasti vaikeaa jos ei osaa lukea ihan kunnolla. Tuskin osaisin itsekään lukea.

Kiitos ja Aamen 

Kuvan 1 lähde: https://yle.fi/uutiset/3-10969821

Kuvan 2 lähde: https://m.facebook.com/huslastenpsykiatria/photos/tunnetko-lapsen-joka-kotona-saattaa-olla-puhelias-tai-äänekäs-mutta-joissain-mui/221154202885237/

Odotusta, odotusta

Tämä odotus alkaa tehdä mut aivan hulluksi. 

Mutta ymmärrän että on vaikea löytää sopiva paikka, sopiva yksikkö, sopiva yksikkö ja siihen saakka joudun olemaan psykiatrisella osastolla, ja täällä ei oikein ymmärretä neuropsykitatrisia ongelmia. Mutta eihän tämä ole sellainen paikka. 

Olen väsynyt täällä olemiseen, ihan kohta tulee 2kk. En jaksaisi, jatkuvasti jotain vaikeuksia puolin ja toisin, lähes päivittäin.

Mutismikohtauksia tulee usein. Ja silloin niistä seuraa usein vaikeuksia, joudun turvautumaan kirjoittamiseen. Silloin saatan myös joutua turvautua tulkkauspalveluun. Mutta tämä on erittäin epätodennäköistä. 

Mutta onneksi pappi käy säännöllisesti juttelemasta, siitä saan tukea ja apua, paljon. Pääsen juttelemaan. Jollain on juuri siinä hetkessä aikaa minulle ja saan vain olla, saan kertoa kaiken. Käy monessa paikassa minun luonani. On sairaalapastori, mutta käy myös muualla kuin sairaalassa. Nyt kun olen sairaalassa niin käy suunnilleen viikoittain.

Jumiutumista on ollut todella paljon, etenkin jos joku hoputtaa, usein käyn istumaan ja peitän korvat. En pysty toimimaan. Useimmiten tämä lääkkeiden otossa jos joku odottaa vuoroa.