Kysymyksiä joita kuulen usein

Miksi et puhu? -En vain pysty, haluaisin ja tiedän mitä sanoisin, mutta siihen se jää

Miksi haluat olla hiljaa? -En halua, mutta niin se vain on

Miksi et vastaa puhelimeen? -En pysty, toisaalta en muista puhelusta mitään vaikka vastaisin

Miksi et tervehdi puhumalla? -Onneksi on muitakin tapoja

Miksi et osallistu yhteisiin peleihin? -Ahdistaa liikaa, joskus kuitenkin haluan katsoa, ja uskon että minäkin voin tulla joskus mukaan.

Miksi puhut joillekin mutta et minulle? -Haluaisin itsekin tietää

Miksi kiusaat muita olemalla hiljaa? -En pidä tätä kiusaamisena, kiusaamisen voi lopettaa, tätä ei

Miksi vain kirjoitat? -Haluan kommunikoida

Miksi haluat olla yksin? -Tarvitsen aika paljon omaa aikaa

Miksi et uskalla tulla joilekin tunneille? -tähän tosiaan haluaisin itsekin vastauksen

Milloin alat puhua? -Tähänkin haluaisin vastauksen

Oletko mykkä?- EN! Tämä sana on kamala, pidän tätä loukkaavana

Oletko viittomakielinen? -En, mutta käytän viittomia

Onko hän kuuro?- en ole, kuulen kyllä kun puhut minulle, sinun ei tarvitse puhua kaverilleni, äidilleni, ohjaajalleni. Voit puhua minulle

Osaatko puhua? -Osaan

Nyt ei tule muita mieleen, jos tulee ni saatan joskus tehdä uuden kirjoituksen

Omia ajatuksia

Haluaisin puhua, olla kuin kaikki muut, haluaisin kertoa ajatukset helposti. Minulla on paljon mielessä, mutta paljon niistä jää vain itselle, kun muilla ei ole aikaa, joka on täysin ymmärrettävää, ihmisillä on paljon tekemistä.

Raskasta on jos/kun läheisimmät eivät ymmärrä, ne joiden kanssa ollaan tekemisissä koko ajan. Ehkä se voi heidän silmissään näyttää juuri vallan käytöltä tai muulta sellaiselta. Voi että kun olisikin vain vallan käyttöä, senhän voisi lopettaa kun haluaa. Enhän minä enään haluaisi. 

En ymmärrä miksi puhutaan VALIKOIVASTA puhumattomuudesta, eihän sitä itse valita. Se vain on. Eikö parempi nimitys olisi vaikka osittainen puhumattomuus tai joku muu. Lääkärin lausunnossa minulla lukee "valikoiva mutismi". Minulle tulee mieleen sanasta valikoiva että itse valitsee vaikka edellisenä päivänä suunnittelee huomenna puhun tuolle mutta en tuolle. 

Toivottavasti mutismi tulee jossain vaiheessa enemmän tunnetuksi, en tietenkään toivo että monelle se tulisi omalle kohdalle, mutta toivon että ihmiset ottaisivat asiasta ensin selvää ennen kuin alkavat arvostella.

Kiusaaminen! Miksi pitää sen takia kiusata kun ei pysty puhumaan, eihän esimerkiksi kiusata jos ei voi syödä tiettyä ruoka-ainetta. Kummallekaan näille ei vaan voi mitään. Sitä kiusaamista tuskin saadaan kokonaan pois tästä maasta. 

Pari vuotta sitten meillä oli tunti erilaisuudesta, kaikki on erilaisia jotkut ei kävele, jotkut ei osaa kirjoittaa tai lukea, joillain on valkoinen keppi, jotkut ei puhu. Se oli jotenkin hyvä tunti. Sillä tunnilla opettaja sanoi et jotkut puhuu ekana päivänä, jotkut viikon päästä, jotkut kuukauden, jotkut jouluna, jotkut ei silloinkaan ja se on vaan niin eikä muiden tarvitse asiaan puuttua. Samaisena päivänä hän sanoi minulle että kertoisin heti jos joku kommentoi puhumattomuutta, koska ei hyväksy kiusaamista missään muodossa. Kerran vain yksi poika kysyi "Miksi (nimeni) ei puhu ollenkaan?" opettaja oli tällä hetkellä läsnä ja kuuli. Sanoi pojalle ettei hänen tarvitse asiaan puuttua eikä kommentoida. Onneksi hän oli tuolloin läsnä. Suoranaista kiusaamista tämän takia ei koulussa ole ollut.

Mutismi ja harrastukset

Periaatteessa mutismi ei rajaa mitään harrastusta pois, mutta käytännössä rajaa.

Itse tykkään paljon uinnista, etenkin uimahallissa, en kuitenkaan oikein yksin tykkää sinne mennä. Ei siinä ole sillein ideaa. Ostan aina 10 kerran sarjakortin uimahalliin, niin tulee halvemmaksi eikä tarvitse joka kerta erikseen ostaa.

Tykkään myös pelata tietokoneella ja olla vain netissä, lukea, kirjoittaa juurikin tätä blogia.

Paljon on asioita mitä voi tehdä ilman sanoja, oikeastaan tosi paljon jos alkaa oikeasti miettimään.

Eilen sain todella hienoja palautteita tästä blogista, erityisesti mieleeni jäi
"Wow, (nimeni) ... Sä oot käsittämättömän mahtava tapaus. Ihana.  (poistettu osa)
Ihan mahtavaa, että sain olla mukana tuossa porukassa jolle linkin laitoit, kiitos kultukainen luottamuksesta. <3 "
Tämä palaute sai melkein vedet silmiini, kiitos tämän palautteen laittajalle, merkitset minulle paljon! Toivottavasti luet tämän.

Mutismi ja toisten ihmisten reagointi

Mitä teet kun kohtaat puhumattoman? Joka kuitenkin kuulee sinua? Voisitko jutella ja olla ystävä? Vai olisitko ihmeissäsi, jopa peloissasi? Kiinnostaisiko sinua silti hänen ajatuksensa ja mielipiteensä?

Olen tavannut paljon ihmisiä, oikeastaan jokainen reagoi eri tavalla. Kaikilla on oma tapa reagoida. Joku alkaa jutella myös kirjoittamalla, joku puhumalla, joku poistuu paikalta, joku saattaa alkaa kysellä miksen puhu, toinen taas käskee puhumaan.

Ensikontaktin joku saattaa tosiaan ottaa kirjoittamalla, jotenkin tämä on todella hieno ele! Mutta ei kannata kuitenkaan unohtaa että olen kuuleva.

Olen välillä kaupassa viittoma taitoisen kaverini kanssa, joka on kuitenkin puhuva. Eli voi jotain tulkata, mutta tässä tulee jälleen esille sama, asiakaspalvelijat saattavat alkaa puhumaan kaverilleni, ei minulle. Pyytää kertomaan minulle jotain. Varmaan luulee etten kuule. Kiitos että olet olemassa J.K 💖

Kaikkein parhaiten ymmärtää ihmiset jolla joillain lailla on kokemusta, heille on helppo puhua ja kertoa. (huomaa että käytän muotoa puhuminen ja kertominen vaikka kirjoittamista tarkoitan, mutta periaatteessa se on puhumista) Kiitos myös sinulle A.J, olemassa olostasi ja että sinä ymmärrät. Ja haluat ymmärtää. Toivottavasti asiaa aletaan ymmärtämään enemmän, olisi enemmän sinun kaltaisia ihmisiä.

Mua ottaa päähän

Miksi joskus tuntuu että kaikki on turhaa, ei vain enää jaksa ketään. Tekisi mieli vain jäädä sänkyyn, piiloon kaikkea ja kaikkia.

Jotkut kun eivät voi ymmärtää mitä on mutismi, ettei se ole päätöksestä kiinni. Jotkut saattavat ajatella että kun vain päättää puhua niin se on siinä. Päätäpä sinä joka näin ajattelet olla puhumatta päivä, viikko, kuukausi, vuosi. Niimpä! Onnistuuko? Älä vastaa jos sinulta kysytään kuulumisia, älä puhu koulussa, älä vastaa tunnilla tai missään. Enpä usko että onnistuu. Multa onnistuu, vaikken haluaisi. Haluaisin puhua, laulaa, kiljua, pitää ääntä.

Tämä AHDISTAA. Okei, ymmärrän että ei voi välttämättä ymmärtää ja tietää jos ei ole kokenut. Eihäm esim. ennen äitiyttäkään tiedä millaista se on oikeasti. On vain mielikuvis, jotkut niistä ovat oikeita, etukäteen et voi tietää. Ja sekin riippuu ihmisestä missä tilanteissa on mitenkin, joillekin jokin asia voi olla aivan yksinkertaista joillekin se voi olla todella vaikeaa.

Kiitos, olen puhunut

Ideoita sähköpostiin

Sain vihdoin luotua sähköpostin tännekin. Sinne toivon myös saavavani ideoita kirjoituksiin.

Tulevien kirjoitusten aiheita:
*koulu (tästä saattaa tulla useita eri kirjoituksia)
*yleistä tietoa
*muiden ihmisten reagointi tai toiminta

hiljaisuudenvankina@gmail.com

Mutismi ja kaverisuhteet

Minä saan todella helposti kavereita, myös ilman sanoja. Se on ehkä todella hyvä. Tykkään olla jonkin verran kavereiden kanssa, mutta rajoitetusti. Tarvitsen kuitenkin omaa aikaa. Esim. harvoin jaksan enään illalla tai iltapäivällä olla muiden kanssa.

Jo koulujaksojen aikana moni on tosi kiinnostunut minun ajatuksista. Haluavat minut mukaan ryhmätöihin, mutta niihin harvoin pystyn menemään. Ahdistaa liikaa. Avustajan kanssa juuri ja juuri hetken aikaa. Saatan olla kuitenkin hyvin ahdistunut.

Esim.aina uuden koulun alussa luokkalaiseni ovat olleet todella kiinnostuneita juttelemaan kanssani, yleensä pyytävät Facebookissa kaveriksi ja siellä jutellaan. Lukkiutumis tilanteissa kaverit koittaa auttaa sen ohi.

Syksyllähän tulee uusi luokka, uudet luokkalaiset. On siellä varmaan kaksi kaveria jo. Muita en vielä tiedä.

Tunnilla en kuitenkaan melkein koskaan kavereille puhu, kirjoitan. Ja joskus vastaan kaverin kautta kirjoittamalla.

Ei tämä kuulemma kuitenkaan kavereita haittaa. Ja kyllä sen uskon.

Seurustellut olen kerran. Oli kuulemma pitkään kiinnostunut. Oli jotenkin kiehtovaa kun en puhunut. Ko. henkilö puhui minulle paljon ja pyrki lähelle. Olinhan minäkin ihastunut. Jotenkin hän oli ainut joka minulle yritti uudelleen ja uudelleen puhua. Enään emme ole yhdessä, oli liian sitovaa, ei voinut ajatella omaa jaksamista. Esim. juurikin kun tarvitsen paljon omaa aikaa, silloin seurustelun aikana sitä aikaa ei oikein jäänyt vain kun yön ajoiksi, parempi näin. Ollaan silti kavereita mutta ei tarvitse enää nähdä joka päivä.

Yhteiskunnassa toiminta

En aivan ymmärrä mitä tällä toiveella tarkoitettiin, mutta kirjoitetaan.

Kaupassa käynti lapsena: En itse hoitanut lapsena mitään kauppa käyntejä. Pienessä lähikaupassa saatoin käydä 5.lk alkaen. Hyvin onnistui.
Kaupassa käynti nyt: käyn kaupoissa, onnistuu ihan hyvin. Jos tarvitsen apua kirjoitan sen ja kännykkä lukee sen. Kassalla ilmeillä ja eleillä kiitän ja tervehdin.

Linja-autolla/junalla matkustaminen lapsena: Lapsena menin linja-autolla vain kouluun, ei tarvinnut käyttää mitään korttia tai vastaavaa. Jonkun aikaa kuljin myös taksilla.
Linja-autolla/junalla matkustaminen nyt: En oikein käytä linja-auto. Junaa ennemminkin. Ostan lipun automaatista tai etukäteen VR sovelluksella.

KELA/pankki yms. lapsena: ei mitään, harva lapsi varmaan asioita tältä osin hoitaa
KELA/pankki yms. nyt: netti on kaveri tässäkin asiassa. KELA asiat hoidan täysin netissä omilla sivuilla pankkitunnuksilla. Samoin pankki asiat, kerran jouduin käymään pankissa kun netin kautta ei onnistunut. Kirjoittaminen toimii.

Ravintolassa yms. käynti lapsena: taidettiin tosi harvoin käydä missän, enkä muista.
Ravintolassa yms. käynti nyt: Joskus käyn jonkun kaverin kanssa. Tilaaminen kirjoittamalla tai esim. Subwayssä voi näyttää lasin läpi.

Kaupungilla liikkuminen lapsena: ollaan asuttu maalla joten ei ole kokemusta lapsuusiän kaupungissa liikkumisesta oikein
Kaupungilla liikkuminen nyt: en yksin oikein uskalla liikkua, kaverin tai jonkun muun kanssa. Mutta pakkotilanteessa myös yksin. Kännykkä aina edelleen mukana.

Yleensä on tosi mahtavia ollut kaikki työntekijät. Ottaa vastaan kirjoittamisen. Joskus olen pyytänyt paperia käsillä. (ei viittomalla, mutta muuten käsillä) jos ei ole ollut muuta vaihtoehtoa, esim.akku loppu kännykästä.

Puhumaton ei ole olematon!

YouTubessa on hyvä video puhumisesta ja kommunikoinnista. Ei mutismiin suoraan viittaavaa, vaan muihin puhehäiriöihin.

https://www.youtube.com/watch?v=e8XA-YysCWk

Siinä on tosi hyviä kohtia, esim. kommunikoinnin apuvälineiden estäminen tai huomiotta jättäminen on sama kuin sinun suusi teipattaisi kiinni ja teippi otettaisiin pois silloin kun sattuu muistamaan tai jaksamaan.

Minulla on kännykässä siis sovellus, mietin että saanko käyttää sitä koulussa. Periaatteessa olisi sama tosiaan että estetään muitakin puhumasta jos en saa käyttää kännykkää. Tai sitten kirjoitan paperille, mutta se vaatii opettajaltakin enemmän.

Puhumattomalla voi olla vaikka mitä ajatuksia, et voi tietää. Voit kysyä mutta hyväksy vastaus tapa!

Ps. Jos sinua hävettää, se on oma ongelmasi. Itse olen päässyt sen tunteen yli, joten jos muita hävettää niin olkoon

Kohtaaminen

Yleisiin tapoihin kuuluu tervehtiä jne. Minä en tervehdi puhumalla, käytän muita keinoja. "hei" "kiitos" molemmat nyökkään, kyllä ihmiset sen ynmärtää mitä tarkoitan. "anteeksi" "tarvitsen apua" halaan, riippuen ihmisestä.

"Sinä osaat puhua, sinun pitää siis puhua, et voi olla hiljaa, miksi et vastaa, se on muiden kiusaamista kun valitset kenelle puhut, kaikille pitää puhua, muita hävettää kun et puhu..." näitä kommentteja olen kuullut paljon. Ne tuntuu tosi pahalle, etenkin siinä hetkessä. Etenkin jos kysytään vaikka tunnilla monta kertaa eikä juuri sillä hetkellä ole keinoa vastata. Jotkut saattavat luulla että olen kuuro, apteekissa vastataan kirjoittamalla, en kuitenkaan halua korjata asiaa. Joku opettajakin on luullut minua kuuroksi, alkoi vittomaan kun en reagoinut puheeseen. Ilmeisesti ohjaaja oli sitten sille korjannut että kuulen kyllä,mutta en puhu.

Mutta pikkuhiljaa, ihmisten tietoisuus lisääntyy eikä eri kommunikointi tavat olekaan outoja, vaikka fyysisesti ei ole estettä puhumiselle.

Minulla on aina kännykkä mukana, ihan koko ajan, että voin kommunikoida. Se ei ehkä ihan ystävällistä ole näpytellä puhelinta toisten seurassa, mutta en muuten pääsisi juttuun mukaan ollenkaan. Aina ei ole mahdollista kirjoittaa paperille.

Muita diagnooseja

Tämäkin oli toivottu aihe. En kirjoita tähän kaikkea ettei tule liian tunnistettavaksi.

Paniikkihäiriö ollut monta vuotta ja siihen on myös lääkitys. Luulen että kuuluu yhteen mutismin kanssa kun kohtauksia etenki tulee sosiaalisissa tilanteissa. Useimmiten osaan lähteä pois ennen pahinta hetkeä, mutta se ei aina ole hyvä jos tajunta laskee paljon ja ymmärrys ympäristöstä huono, saatan lähteä mihin vain. Usein ollut jäljet kädessä kun raavin itseäni.

On muitakin diagnooseja mutta ne tuskin liittyvät samaan. Tai no Asperger voi olla jotain kun siinähän on myös sosiaaliset taidot huonot. Mutta risririidassa ilmeiden tulkitseminen ja käyttäminen. Aspergerille on vaikea ilmeisesti näyttää ilmeillä ja eleillä, minulle se on erittäin helppoa ja käytän sitä paljon. Ja muut ymmärtää. Esimerkiksi opettaja sanoi syksyllä jotain ja näytin että pidän asiasta. (elein ja ilmein) opettaja tähän "pidätkö siitä" näytin että kyllä. Eli osaan ilmaista itseäni.

Enempää en kerro ettei tule liian tunnistettavaksi.

Mutismi ja tulevaisuus

Ensimmäisessä, vai toisessa? tekstissä kirjoitin että toivottavasti mutismi ei vaikuta tulevaisuuteen. Sitähän ei voi kukaan tietää. Olen ynmärtänyt jos teini-iän jälkeen on mutismia niin harvoin "paranee" kokonaan.

Pärjäähän ihminen ilman puhettakin. Melkein kaikki osaavat lukea ja kirjoittaa, tekniikka kehittyy, tulee uusia sovelluksia mistä voi hyötyä.

Unelma-ammattini on kuitenkin sellainen missä pitää puhua, olen ollut työharjoittelussa useamman kerran yhdellä työpaikalla ja joka kerta on mennyt paremmin. Puhumattomuus tulee esille etenkin koulu ympäristössä.

Ensi syksynä aloitan ammattikoulu opiskelun, siellä tiedetään taustani, vaikeuteni sekä vahvuuteni ja osataan ottaa huomioon. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Ja ainakin ekasta päivästä teen ihan oman postauksen, silloin en välttämättä enää päivittäin kirjoita, mutta pyrin silti usein kirjoittamaan.

Tulevaisuudessa ja aikuisuudessa pitäsi itse soitella Kelalle ja lääkäriin yms. Vaikea uskoa että tulee onnistumaan, onneksi voi nykyään hoitaa niin hyvin netin kautta. Toistaiseksi äitillä on oikeus hoitaa asioita vaikka olen täysi-ikäinen. Ja se on oikein hyvä.

Vaikka tämä parantuisi kokonaan, jotain melko varmaan silti jää.

Mutismin hyviä puolia

Ainahan kun on joku diagnoosi, niin puhutaan miten se rajoittaa elämää. Miksi ei kysytä mitä hyvää siinä on. Kaikissa papereissa on aina jotain "miten vaikeuttaa arkea" tai muuta sellaista, en nyt sanatarkkaan muista, mutta paljon joutuu niitä täyttämään.

Otetaan esimerkiksi ihminen joka kävelee keppien avulla koska omat jalat ei toimi ollenkaan. Mitä hyvää siinä on? Itselläni tulee mieleen että hyvät käsivoimat ainakin.

Mutismin hyviä puolia:
*ei keskeytä puhetta
*elekieli hyvä
*ei häiritse esim.tunnilla puhumalla kaverin kanssa
*mahdollinen viittoma taito
*mahdollisesti keksii keinoja tuoda ajatuksensa julki, myös ilman kirjoittamista
*osaa kuunnella

Varmasti on vielä lisääkin, juuri nyt ei vain tule mieleen. Onko teillä ideoita listan jatkoon? Ja siihen mikä olisi seuraava aihe blogille?

Kännykän sovellus on mahtava

Kerta ei ole puhelaitetta niin kännykkä ajaa lähes saman asian, jos vain kirjoittaa osaa. Ja senhän minä osaan. Etsin sovellusta kauan eri hakusanoilla, ei löytynyt, melkein hermot meni kunnes se oikea sovellus jota on riittävän helppo käyttää löytyi.

Eilen sen kanssa tosin oli ongelmia eräällä info pisteellä kun asioita kävin hoitamassa. Kirjoitin ja painoin sen kohdan että kännykkä lukee sen ääneen. Eipäs lukenutkaan. Koitin uudelleen, mikä tätä vaivaa? No vaikka en kännykkää halua muille antaa, nyt oli pakko antaa luettavaksi. Sitten kohta tajusin; äänet olisi hyvä olla päällä jos haluaa sen toimivan.

Se on siitäkin hyvä kun siihen saa usein käytettyjä lauseita (tämän idean sain yhdestä Facebook ryhmästä että voisi laittaa niitä muistiin jos mahdollista) eipä tarvitse aina kaikkea uudelleen kirjoittaa.

Joskus saattaa tulla sanomista kun käytän kännykkää koulussa. Siellä usein kirjoitan siitä syystä paperille, se jää myös kuitenkin itselle ylös että muistaa mitä on käyty läpi tai keskusteltu. Mutta siinä oli oma työnsä kun avustaja tai opettaja joutui käydä lukemassa tekstit. Nyt ei tarvitse enään.

Syntymästäni tähän päivään

Tätä aihetta on toivottu, niin nyt koitan tästä kertoa. Mitä itse muistan.

Olin ennen kouluikää jo seurakunnan kerhossa ja siitä tykkäsin. Oli kavereita ja mukavia työntekijöitä.

Lapsena tykkäsin tosi paljon esiintymisestä ja näytelimistä, (näitä odotin innolla aina, vaikka jotain pientä kiusaamista oli jo ala-asteella. Olin välitunneilla jopa pelaamassa toisten lasten kanssa. Ja oli mukavaa. Lauloin, huusin, nauroin, juoksin ja kiljuin, olin vapaa.

Alkoi yläaste ja vankila alkoi hiljalleen tulla elämääni, tuolloin en siitä vielä tiennyt. Paheni paheni paheni ja lopulta olin siinä pisteessä etten enää uskaltanut vastata tunilla ja se on jatkunut tähän päivään asti ja laajentunut myös muualle. Ja ns. aikuinen joka ei puhu on tosi outo. Kaikki on erilaisia, se on joidenkin vaikea ymmärtää. Haluaisin olla kuin muut mutta se ei ole mahdollista.

Liikunta on mutisteille yleensä vaikeaa, näin on myös minun kohdallani. En pysty olemaan kunnolla tunneilla, en osallistu peleihin. Jotkut eivät tätä ymmärrä. Mutta en pysty osallistumaan vaikka haluaisin. Olisi kiva pelata jotain peliä. Siskojen kanssa kotona joskus vaikka jalkapalloa pelataankin pienellä porukalla. Se onnistuu hyvin.

Joskus saatan joidenkin luokkalaisten kanssa innostua pelaamaan jotain korttipeliä ja jopa opettanut yhtä poikaa pelaamaan, ilman sanoja. Hänen avustajansa sitten sanoi mitä koitan kertoa ja hyvin tiesi. Ilmeet, eleet ja liikkeet kertovat uskomattoman paljon. Vaikka joissain peleissä tarvitsee puhetta niin muut ovat hyväksyneet että minä käytän korvaavia keinoja. Esim. näytän maan lisäkorteista, tai kirjoitan jos ei voi näyttää maata ja peli on joku muu.

Minulla on kuitenkin kavereita, osalle puhun, osalle kirjoitan ja toivon että tämä on heille ok, ainakin heitä välillä ajattelen keille kirjoitan että miten he jaksavat...

Kiitos sivun kävijöille

Olen oikein iloisesti yllättynyt. Sivun kävijä määrä on yli 300! Mahtavaa että aihe kiinnostaa ihmisiä. Kun eilen aloitin niin ajattelin että sataan olen tyytyväinen. Tää on jo paljon yli 100.

Sitten jos palaamme blogin aiheeseen, mutismi. Oletko kohdannut lasta joka ei vastaa sinulle? Entä nuorta tai aikuista? Mitä ajattelet hänestä? Hän on töykeä, tyhmä, mykkä, vammainen, ei pärjää elämässä...
Töykeä: Uskon ja ymmärrän että puhumaton antaa kuvan töykeästä ihmisestä. Jotkut kommunikoivat (esim.kiittävät nyökkäämällä, onneksi itse pystyn tähän) kaikki ei pysty tähänkään. :(
Tyhmä: Mistä tiedät kuka on tyhmä ja kuka ei. Puhumaton voi olla hyvinkin viisas, osaa kirjoittaa hyvin tai vaikka tunnistaa kieliä tai musiikki taajuuksia. Älä ennakoi!
Mykkä: Itse loukkaannun sanasta mykkä! En yhtään pidä siitä jos minua sillä nimellä kutsutaan. En ole mykkä, olen selektiivinen mutismi! Mykkä tarkoittaa mielestäni haukkuma sanaa.
Vammainen: Mitä mielestäsi tarkoittaa vammainen? Kehitysvammaimen vai? Asennevammainen? Myös tämä voi olla haukkuma sana. Voi satuttaa! Joillain ihmisillä on oikeasti vaikka keskivaikea tai vaikea kehitysvamma, se näkyy ulospäin aina. Mutismi ei näy aina ulospäin! Mistä tiedät onko mutismilla jokin vamma? Mielestäni mutismi ei ole vamma.
Ei pärjää elämässä: Tiedätkö? Varmasti osa pärjää, saavat työn. Kaikessa työssä ei tarvitse puhua. Jotkut voivat parantua kokonaan tai osittain. Vai mikä on elämässä pärjääminen? Rikkaus, johto työ, julkisuus, iso asunto ja auto? Vai onko elämässä pärjääminen jotain muuta? Siinäpä kysymys....

Historiaani

Olen aina ollut tosi ujo. En ole uskaltanut esim.esitellä itseäni. Yläasteella paheni paljon ja peruskoulun jälkeen vielä enemmän. Diagnoosin sain myöhään vasta alkukeväällä 2016, olin tuolloin 19 vuotias. Oli hyvä tunne kun vihdoin se luki paperilla. Vaikka itse tiesin jo että en ole vain töykeä. Tiedän että pitäisi vastata tervehdyksiin ja muihinkin. Tulevaisuudessa toivottavasti tästä ei ole haittaa paljoa. Juuri viime viikolla olin optikon näön tarkastuksessa ja sinne esitietoihin laitoin asiasta. Osasi kohdata tosi hyvin!

Mistä tämä blogi kertoo?

Kerron täällä teille kaikille joita kiinnostaa elämästäni hiljaisuuden vankina. Vankilan nimi on selektiivinen mutismi. Ai mitä on selektiivinen mutismi? Se on sitä että haluat tosi paljon vastata toisille, haluat puhua mutta pelkäät. Et pysty puhumaan. Joskus voit puhua ihan hyvin, kotona ollessa ei mitään hätää. Mutta heti kun vieras kysyy vaikka "paljon kello on?" et pysty vastaamaan. Sinua pidetään töykeänä. Vaikka et oikeasti ole.